Leila Korhonen (vas.), Marjatta Raitanen ja Helena Leppänen rustasivat kortteja koululaisille raumarstaiteilija Rosaline Lambertin johdolla. Kanadanranskalainen Lambert on Raumalla residenssissä maaliskuun loppuun saakka.
Entisten nuorten kokoontumisessa käy iloinen puheensorina. Pöydällä on mustavalkoisia kortteja ja kerholaisilla edessään ruutupaperia. Sinne on syntynyt värssyjä, joita kirjoitetaan kortteihin. Kortit lähtevät raumalaisille koululaisille.
Ritva Rostedt valitsi meriaiheisen kortin – hän oli työuransa aikana sähköttäjänä merillä.
– Runo on yhdellä vetäisyllä tehty nopsa versio, Rostedt kertoo.
Tällä kertaa suomeksi
Korteissa ja runoissa on kyse kanadanranskalaisen Roseline Lambertin yhteisötaideprojektista. Vastaavan hän toteutti jo kerran aiemmin kotikaupungissaan Quebeckissä.
– Minun piti alun perin tehdä esittely taiteellisesta työstäni paikallisessa taidekeskuksessa, mutta koronan takia olin jumissa työhuoneellani enkä voinut tavata ketään. Silloin kehittelin idean "valoisista postikorteista".
Lambert sai listan osoitteita, joihin hän lähetti postikortteja. Niihin hän oli kirjoittanut runojaan. Hän pyysi myös vastaanottajia kirjoittamaan hänelle takaisin.
– Sain todella paljon kortteja.
Lambert on taiteilijan ammatin ohella antropologi. Hän sanoo olevansa kiinnostunut luomaan kontakteja eri sukupolvien välille.
Mikä ihmeen postikortti?
Korttien lähettäminen on digitalisoituneessa maailmassa vähentynyt rajusti. Entisten nuorten ikäiset vielä lähettävät kortteja, mutta nuoremmille se alkaa olla harvinaista.
– On hämmästyttävää, että suurin osa lapsista ei enää tiedä, miten postittaa kirje. Tavallaan se on surullistakin, siksi minusta on hienoa opettaa täällä lapsille, miltä tuntuu kun saa postikortin, Lambert kertoo.
Raumalaiskoululaisten kanssa käydään kortin valmistuttua konkreettisesti ostamassa postimerkki ja pudotetaan kortti laatikkoon.
Kortteja liikkuu puoleen ja toiseen runsaasti lähiaikoina runsaasti, sillä Lambertin projektissa on mukana 50 koululaista ja saman verran ikäihmisiä.
Kortteihin painetut kuvat ovat peräisin viiden museon kokoelmista ja kaikki esittävät Raumaa.
Raumalla valmistuu runokokoelma
Roseline Lambert ei ole Raumars-residenssissä ainoastaan yhteisötaiteilijana. Hän viimeistelee täällä myös kolmatta runokokoelmaansa.
Sen kuvitus on erikoinen: Lambert sai viime kesän residenssissään Lapualla Lapuan museolta käyttöönsä vanhoja, jo tuhoutuneita mustavalkokuvia. Hänelle voi myös toimittaa vanhoja valokuvia täällä Raumalla.
– Häviävät valokuvat ovat minulle menettämisen vertauskuva. Myös tekstini kertovat menetyksestä, surusta ja katoavista muistoista. Isoisäni kuoli Alzheimeriin kun olin 18 ja tunsin, että osa menneisyydestäni ja perheeni historiasta katosi, kun hän menetti muistinsa.
Kokoelma on nimeltään Lac noir (musta järvi). Sekin on vertauskuva.
– Mustan järvenpinnan alle ei voi nähdä, mutta pinnan alla on se kaikki kadonnut menneisyys, taiteilija sanoo.
Lambert on myös kiertänyt etsimässä ja valokuvaamassa maailman mustia järviä. Niitä on paljon.
– Yhden esimerkiksi löysin Montenegrosta ja kirjoitin sieltä myös yhden runon.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.