"Joudun täten tahtomattani lain kanssa ristiriitaan ja sitä rikkomaan" – Suomen laki leimasi homoseksuaalit rikollisiksi, ja leima on ollut raskas kantaa

Hämeenlinnan Vankila-museon Miehimysselli-näyttely kertoo vuosikymmenistä, jolloin homoseksuaalit tuomittiin yhteiskunnan ulkopuolelle.

"Vaikka elämässäni ja toimissani tahtoisin olla nuhteeton kansalainen ja yrittää täyttää voimassa olevan isänmaani lait, joudun täten tahtomattani sen kanssa ristiriitaan ja sitä rikkomaan."

Näin kirjoitti tutkintavankeudessa ollut mies vuonna 1934. Häntä syytettiin luonnottomasta sukupuolielämästä eli homoseksuaalisuudesta.

Tänä vuonna on kulunut 50 vuotta siitä, kun homoseksuaalisuus poistettiin Suomen rikoslaista. Tämän merkkipaalun kunniaksi Hämeenlinnan Vankila-museossa on avattu näyttely Miehimysselli, joka kertoo rikosnimikkeestä yleisellä tasolla sekä tuo esiin yksittäisten ihmisten kokemuksia.

Yllä oleva katkelma on kirjeestä, joka on esillä näyttelyssä. Näyttelyn käsikirjoituksen on laatinut tutkija Sandra Hagman, joka on selvittänyt homoseksuaalisuuden käsitteellistämisen historiaa väitöskirjassaan ja sen perusteella tehdyssä tietokirjassa Seitsemän kummaa veljestä (Gaudeamus 2016).

Katkelmasta käy ilmi monia homoseksuaalisuuden kriminalisointiin liittyviä asioita, kuten kokemus yhteiskunnan ulkopuolelle sulkemisesta.

- Kiinnostuin itse aikoinani sukupuolentutkimuksesta ja erityisesti homoseksuaalisuudesta vallankäytön ja kontrollin näkökulmasta. Meillä on siis ollut ajanjakso, jolloin ihmisen ei ole katsottu kelpaavan yhteisön jäseneksi seksuaalisuutensa takia.

Näyttely on ajankohtainen myös siksi, että vastaavaa keskustelua sukupuolivähemmistöjen oikeuksista käydään edelleen, sekä meillä että muualla. Myös syrjintä ja vähemmistöihin kohdistuvat viharikokset ovat yhä arkipäivää.

Kuvaavaa on esimerkiksi, että kun tunnettu laulaja Benjamin Peltonen tuli kaapista eli kertoi homoseksuaalisuudestaan Pride-viikon konsertissa Helsingissä, hän käytti englanninkielistä sanaa gay. Häntä on haukuttu homoksi niin usein, ettei hän halunnut käyttää kyseistä sanaa.

Homoseksuaalisuus eli samasukupuolinen haureus säädettiin rikokseksi vuoden 1894 rikoslaissa yhtä aikaa haureuden, irtolaisuuden ja prostituution kanssa.

Sandra Hagman sanoo, että laissa tuomittiin käytännössä kaikki muu sukupuolinen kanssakäyminen paitsi avioliitossa lisääntymistarkoituksessa tapahtuva seksi.

Lakia tulkittiin kuitenkin eri aikoina hyvin eri tavalla, ja tämä näkyy suoraan esimerkiksi vankilaan tuomittujen homoseksuaalien lukumäärässä.

Vankilaan tuomittiin 80 vuoden aikana Suomessa yhteensä reilut 1000 homoseksuaalia, joista naisia oli vain 50. Naisten välisiä suhteita ei missään vaiheessa syynätty yhtä tarkoin kuin miesten, eikä pidetty samalla tavalla tuomittavina.

- Ensimmäisten 30 vuoden aikana tuomioita langetettiin vain kymmenkunta. Asiakirjoista käy ilmi, että jos maaseudulla on käyty käräjiä homoseksuaalisuuden takia, taustalla on ollut muita paikallisia kiistoja. Henkilön suuntautuminen on voinut olla kylällä tiedossa pitkään, ja sitten, kun on tullut jotakin muuta riitaa, asia on vedetty esiin.

Hagman huomauttaa, että vuosisadan vaihteen Suomessa puhuttiin miesrakastajista tai miehimyksistä. Siitä tulee myös näyttelyn nimi.

- Ei sellaista käsitettä ollut kuin homoseksuaalisuus. Se alkoi tulla käyttöön 1930-luvulla lääketieteen kautta. Puhuttiin homoseksualismista samaan tapaan kuin alkoholismista.

1930- ja 1940-luvun vaihteessa keskustelun sävy muuttui. Tanska ja Ruotsi poistivat homoseksuaalisuuden rikoslaista jo 1930- ja 1940-luvulla, mutta Suomi seurasi Saksassa vallalle tullutta ajattelua homoseksuaalisuudesta luonnottomana poikkeamana.

- Suomi teki tiivistä tutkijayhteistyötä Saksan kanssa ennen sotaa, ja meillä omaksuttiin sosiaali- ja perhepolitiikassa ihanne terveestä, voimakkaasti lisääntyvästä kansasta. Homomiehet eivät olleet kunnon miehiä, kun eivät täyttäneet lisääntymisvelvollisuuttaan.

Saksassa homouteen liitettiin myös virheellinen tulkinta Sigmung Freudin näkemyksistä. Freudin mukaan seksuaalisuus on joustava, ja voi kehittyä ja muuttua iän myötä. Tämä tulkittiin niin, että homous voi tarttua, ja taipumusta pitää siksi kontrolloida.

- Sama ajatus näkyi Suomessakin pitkään. Vaikka homous poistettiin rikoslaista vuonna 1971, kehotuskielto oli voimassa vuoteen 1999, samoin korkeammat seksin suojaikärajat kuin heterosuhteissa. Katsottiin siis, että nuoria ihmisiä pitää suojella homoilta, etteivät he saa haitallisia vaikutteita.

Samanlaista ajattelumallia noudattelee esimerkiksi Unkarissa juuri hyväksytty, kiistelty laki, joka kieltää homoseksuaalisuuden "mainostamisen" alaikäisille. Se rajoittaa esimerkiksi kouluissa annettavaa seksuaalikasvatusta.

Toisen maailmansodan jälkeen homoseksuaaleille annettujen tuomioiden määrässä näkyy selvä piikki, joka kertoo Hagmanin mukaan yhteiskunnan moraalipaniikista.

- Kaikissa sodan läpikäyneissä maissa koettiin jonkinlainen perinteisten arvojen palautus tai ainakin yritys. Sodan jälkeen naiset patistettiin takaisin hellan ääreen ja sama konservatiivisuus näkyi asenteissa homoseksuaaleja kohtaan.

Sodanjälkeisissä oikeuden asiakirjoissa näkyy myös se, että homoseksuaalisuus ja pedofilia miellettiin samaksi asiaksi. Heterosuhteissa ero aikuisten välisen seksin ja pedofilian välillä oli selvä, mutta homoseksuaalien arveltiin olevan kiinnostuneita samasta sukupuolesta ikään katsomatta.

- Tämä on leimannut monia homomiehiä ja painanut taakkana pitkään. Vasta 1960-luvulla alettiin ymmärtää, että kyse on aikuisten välisestä seksistä.

Tuomiopiikkiä 1950-luvun alussa selittää myös Helsingin olympialaiset vuonna 1952. Helsinkiä siivottiin kisojen alla, ja homoseksuaalien lisäksi irtolaisia ja prostituoituja passitettiin vankilaan runsaasti.

Homoseksuaalisuuden dekriminalisointia edelsi koko 1960-luvun kestänyt keskustelu, joka liittyi muuhunkin yhteiskunnalliseen ja myös seksuaaliseen vapautumiseen, ihmisoikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen.

Vielä vuonna 1966 Ilta-Sanomat yritti herättää kohua reportaasilla, jossa kerrottiin "homoseksuaalien pesästä" Helsingissä. Se herättikin reaktion, mutta ehkä päinvastaisen kuin oli tarkoitus.

- Sen jälkeen Hufvudstadsbladetissa julkaistiin yliopisto- ja kulttuuriväen laatima adressi, jossa vaadittiin homoseksuaalisuuden poistamista rikoslaista.

Sandra Hagmanin mukaan Vankilamuseon näyttelyn yksi tarkoitus on muistuttaa, että ihmisoikeuksien toteutuminen on vaatinut ja vaatii työtä jatkuvasti. Vaikka ihmisoikeudet ja niiden toteutuminen ovat toisaalta itsestäänselvyyksiä, ne ovat myös hauraita ja vaativat puolustamista.

- Historia ei ole jatkumo, jossa vääjäämättä mennään kohti parempaa. On järkyttävää seurata esimerkiksi juuri Unkarin tilannetta ja homoseksuaalien oikeuksien rajoittamista Venäjällä. Joissakin maissa homoseksuaalisuus on rikos, josta voidaan langettaa kuolemantuomio. 

Teksti: Sari Oksala

Museo osallistuu keskusteluun

Yhteisömanageri Elisa Sarpo Suomen kansallismuseosta pitää tärkeänä sitä, että museot osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Miehimysselli-näyttely on esimerkki juuri tästä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun homoseksuaalisuus poistettiin Suomessa rikoslaista ja 40 vuotta siitä, kun se poistettiin tautiluokituksesta.

- Siksi näyttelysisältö tuotettiin juuri täksi vuodeksi, Sarpo sanoo.

Hänen mukaansa Vankila-museossa on mahdollisuus tarkastella vankeinhoidon historian kautta monia yhteiskunnallisia kysymyksiä.

- Vankila on marginaalien museo, siellä näyttäytyvät monet vaikeat yhteiskunnalliset ilmiöt ja ihmisyyteen liittyvät suhtautumistavat eri ajanjaksoina, hän sanoo.

Sarpo sanoo, että jatkossa museossa on mahdollista käsitellä esimerkiksi muitakin yhteiskunnan marginaaliin joutuneita ihmisiä ja ryhmiä.

- Sananvapaus ja siihen liittyen poliittiset vangit voisivat olla yksi aihepiiri, samoin esimerkiksi romanien yliedustus vankiloissa ja irtolaislainsäädäntö.

Hämeen linnassa toimi pitkään naisvankila, ja se kiinnostaa yleisöä, etenkin hämäläisiä kävijöitä, jotka muistavat ajanjakson. Naisvankila-ajasta on järjestetty opastettuja kierroksia, mutta koronan takia vasta vain muutama.

Vankila-museo on nykyään osa Suomen kansallismuseota. Museo on avoinna elokuun loppuun saakka päivittäin kello 10–17.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut