Rauman Kylttivalmistamon Marko Salminen haluaa muistuttaa, että hän ei ole taho, joka tällä hetkellä korjaa Vanhan Rauman talojen kilpiä. Kuva: Juha Sinisalo
Hämmennys oli päällimmäinen tunne, jonka raumalainen kylttimaalari Marko Salminen koki hiljattain tulleesta tunnustuksesta.Hänelle myönnettiin vuodesta 1990 lähtien jaettu Auno ja Mauri Riutun säätiön kädentaitajapalkinto, joka myönnetään jo taitonsa ja menestyksensä osoittaneelle mestariluokan taitajalle.
– Kun sukulaiset ja kaverit kehuvat, niin pitää ottaa tietyllä varauksella. Mutta kun tämän tason tahot kehuvat, niin se olisi syytä ottaa aika tosissaan. Kyllähän se mykisti.
Tietokonetta ei käytetä missään vaiheessa
Salmisella oli pieni tieto jo etukäteen siitä, että hän oli palkintoehdokkaiden joukossa mukana. Kesällä säätiön hallitus otti häneen yhteyttä ja pyysi päästä Raumalle katsomaan kädentaitajaa työssään.
He tulivat paikalle katsomaan itseoppinutta kylttimaalaajaa, mutta yllättyivät näkemästään.
– Heitä kiinnosti eniten se, miten pääsen sellaisiin lopputuloksiin. Minulla oli siinä sopivasti Sydvestin aika monimutkainen kyltti työn alla. He ymmärsivät heti, että teen kaiken alusta loppuun itse ja käsin. Se vakuutti heidät.Piirtäminen on tullut Salmiselle perintönä, sillä hänen isänsä Matti Salminen oli 1960-luvulla mainosmiehenä ja piirsi ahke-rasti.
Niin on piirtänyt myös Marko Salminen, ja piirtää edelleen. Jokainen työ alkaa lyijykynähahmotelmasta ja lopputuloksessa ei tietokonetta käytetä missään vaiheessa.
Alan osaajia on Suomessa vain kourallinen, ja Salmisella työlistalla riittää tilauksia. Silti kylttien valmistus on hänellä enemmänkin harrastus, eikä tilanne ole hänen mukaansa muuttumassa.
– Töitä riittäisi täysipäiväisesti, mutta ei tuloja. Yhteen työhön menee niin paljon aikaa, koska olen tosi tarkka, mitä päästän käsistäni. Eikä siitä voi lisää laskuttaa, että jokin yksityiskohta jää itseä ärsyttämään.
Tunnettiin ulkomailla hyvin nopeasti
Salminen on päässyt vuosien varrella tekemään monenlaisia erilaisia töitä.
Hänen käsistään on lähtenyt muun muassa nimikylttejä presidentin kesäasunnolle Naantalin kultarantaan. Monia kylttejä on myös Raumalla.
Noin 13 vuotta kylttejä valmistanut Salminen naurahtaa, että alkuvuosina hänen töitään tunnettiin ulkomailla kotimaita paremmin.
Hän on kehittynyt alallaan kysytyksi osaajaksi, ja katsoo ylöspäin etenkin englantilaisia kollegoitaan. Hänellä on nopeasti mielessään aihe ja tekniikka, jollaisen työn haluaisi tehdä.
– Hiottujen Viktoriaanisen ajan tyylisten lasikylttien teko olisi upeaa. Teen monenlaisia lasikylttejä jo, mutta minulla ei ole vielä niitä lasinhiontalaitteita.
Salminen mainitsee nimen David Adrian Smith, jonka tyylistä ja lehtikultaisista töistä on mykistynyt. Salminen itse on yksi harvoja suomalaisia kyltintekijöitä, joka tekee lasikultausta.
– Kaikki pelästyvät, että lehtikulta olisi kallis materiaali. Enemmänkin se kulu tulee käytetystä ajasta, lehtikullalla tekeminen on todella tarkkaa ja työlästä.
Kädentaitajapalkintoon sisältyy arvostetun tunnustuksen lisäksi myös 7 000 euron stipendi. Salmisella on sille selkeä käyttöpaikka.
– Vanha talo pitäisi saada kuntoon. Kevytyrittäjänä on investoinnit tullut tehtyä omasta takaa, ehkä tässä tulee takaisinmaksuerä itselle, Marko Salminen naurahtaa.
Näkökulma: Myös raumalaisfloristille tunnustus
Raumalle osui pieneen ajanjaksoon kaksi kädentaitojen ammattilaisten tunnustusta.Kylttimaalari Marko Salmisen lisäksi sai Vallan Fiinin floristi Aada Sunabacka Vuoden nuori floristi -kunniakirjan Suomen Kukkakauppiasliitolta.
– En osannut sitä odottaa yhtään, vaikka kutsun sinne gaalaan sain. En osannut reagoida siihen, vuonna 2019 floristiksi valmistunut Sunabacka kertoo.
Suomen Kukkakauppiasliitto antoi tunnustusta raumalaisyrityksessä työskentelevälle floristille niin ammattitaidostaan kun tuomaroinnistaan Taitajat-tapahtumassa.
– Kisasin itse siinä tapahtumassa kolmena vuonna ja parhaana suorituksen sieltä on nuorten SM-hopeaa, Sunabacka kertoo.
– Niiden tapahtumien jälkeen en ole itse kisannut, mutta hieman sekin puoli kiinnostaisi.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.