Merimetso (Phalacrocorax carbo sinensis) on julkisuudessa esillä lähinnä haittaeläimenä, mutta voisiko sen nähdä toisin?
Juuri näin tekee tänään Porin taidemuseossa avautuva Chorus sinensis, merimetsoille omistettu kuoro- ja audiovisuaalinen teoskokonaisuus.
Se vie yleisön merimetsojen pesimäalueille muun muassa Rauman sataman edustalle, Porin Enäjärvelle ja Luvian saariston ulkoluodolle.
Poseidon-kuoron laulajat ovat äänitaiteilija, säveltäjä Lau Naun kuoroteoksessa asettuneet merimetsojen jo jättämälle Pohjankallioille Luvian edustalle. Laulajilla on yllään tuulessa liehuvat mustat viitat ja he imitoivat äänillään merimetsoja.
Ääniteos sai Lau Naun eli Laura Naukkarisen pohtimaan suhdettaan merimetsoon. Hän on asunut 16 vuotta Kemiönsaarella, joten lintu oli tuttu – tosin lähinnä julkisen haitta-hyöty -keskustelun kautta.
– Vasta tämän projektin kautta olen tutustunut merimetsoon, joka mielestäni on loistavassa sulkapeitteessään aivan mielettömän kaunis lintu. Sen olemus on eksoottinen ja liikekieli jännittävä, säveltäjä kuvailee.
”Mielipuolinen taideteos”
Merimetsoteoksen idea ja työryhmän kokoaja on kesät Selkämerellä viettänyt kuraattori Ulla Taipale, jota merimetsot, niiden ääni ja lintujen valtaamien, valkoisiksi värjäytyneiden saarien visuaalisuus, ovat aina kiehtoneet.
– Esimerkiksi Järviluodon yhdyskunta Raumalla on aivan mielipuolinen taideteos, kun sitä lähestyy.
Moni ei ehkä tiedä, että kyse ei ole vieraslajista: merimetsojen historia ulottuu kauas menneisyyteen.
Ne häädettiin 1900-luvun alussa pesimäalueiltaan Suomen rannikoilta, mutta laji palasi lähes sata vuotta myöhemmin, tällä kertaa suojeltuna.
Lintujen lukumäärä kasvoi ensin nopeasti, mutta tasaantui sitten.
– Äitini lintupäiväkirjassa ensimmäinen merkintä merimetsoista on vuodelta 1999. Silloin lahdella Ahlaisten ja Merikarvian välillä oli 60 linnun parvi.
Merimetsokin on laulunsa ansainnut
Merimetsojen satavuotisen poissaolon aikana itsenäisen Suomen kulttuuri kehittyi ja sen luontoa ja luontokappaleita kuvattiin niin kirjallisuudessa kuin sävel- ja kuvataiteissakin.
– Merimetso puuttuu sieltä kokonaan, tämä näyttely korjaa sen asian.
Sysäys merimetsoista kertovalle teokselle oli norjalaisen kuraattori Eva Bakkelsletin yhteydenotto.
Chorus sinensis on mukana yhteispohjoismaisessa The Conference of the Birds -hankkeessa, joka tuottaa lintuihin liittyviä uusia taideteoksia.
Chorus sinensis
Näyttely koostuu kuoroteoksesta ja laajasta audiovisuaalisesta kuvamateriaalista, joka on toteutettu Selkämerellä 2019–22.
Kuorosävellyksen on tehnyt kansainvälisesti tunnettu äänitaiteilija ja säveltäjä Lau Nau.
Uuden sävelteoksen esittää Poseidon-kuoro, jonka merimetsoja imitoiva puvustus on taiteilija Merja Markkulan käsialaa.
Audiovisuaalisesta osuudesta vastaa porilainen valokuva-, video- ja äänitaiteilija Jan Eerala.
Ihmisten ja merimetson yhteistä historiaa ja kulttuurisia kohtaamisia näyttelyesseessä tutkii kirjallisuudentutkija Karoliina Lummaa.
Näyttelyn toteuttamisessa on kunnioitettu merimetsojen suojelumääräyksiä, eikä eläimiä ole vahingoitettu.
Teos on esillä Porin taidemuseossa ja kaupunkitilassa 17.6–24.9. ja se huipentuu merimetsoille omistettuun kuoroesitykseen Kirjurinluodolla 24.9.
Chorus sinensis on osa pohjoismaalaista The Conference of the Birds -hanketta
”Puut eivät häviä ja kalaa riittää kaikille”
Raumalaisille merimetso on tuttuakin tutumpi luontokappale, sijaitseehan Suomen suurin merimetsoyhdyskunta neljän kilometrin päässä Rauman torilta, Järviluodossa, jossa viimeisten tietojen mukaan ennätykselliset 4700 pesää.
Paikka on tuttu myös porilaiselle valokuva-, video- ja äänitaiteilija Jan Eeralalle, jonka valokuvia, videoita ja äänimateriaalia Chorus sinensis sisältää. Viimeksi hän on käynyt Järviluodossa pari kolme viikkoa sitten.
Merimetso ei ole helppo dokumentoitava, sillä lintu on Eeralan mukaan tavattoman arka ja pakenee ihmistä jo puolen kilometrin päästä.
Ihmistä karttava laji on hänen mukaansa hyvä päättelemään, milloin joku paikka on vapautunut ihmisen käytöstä.
– Järviluodossa merimetsoille on tilaus, ne ovat meriteollisuuspuiston ja sataman rajaamalla alueella ja meressä on paljon kalaa.
Eeralan luontokuvaukselle on ominaista ihmisten toiminnan näkyminen, näyttelyssä esillä olevista Järviluodosta otetuissa kuvissa näkyvät sataman nosturit, myös vanhan saaristolaisasutuksen merkit ovat vielä nähtävissä.
Lintujen elämä saarella onkin jatkumoa Järviluodon historiaan.
– Nyt ne pesivät vanhalla saaristolaisidyllissä ja seuraava vaihe luodon historiassa tulee olemaan kalliomursketta.
Eeralan mukaan näyttelyn ei ole tarkoitus lisätä käynnissä olevaan, osin puuduttavaan merimetsokeskusteluun mitään.
– Näyttely on paremminkin reaktio keskusteluun kuin osa sitä.
Eerala näkee merimetson samanlaisena poliittisena eläimenä, sijaiskärsijänä kuin suden. Kummallakin riittää hyväksikäyttäjiä laajalla skaalalla.
– Merimetsoilla on menty eduskuntaan saakka.
Merimetsoista aiheutuvat haitat hänkin tiedostaa.
– Jos on haittaa, niin on haittaa. Jos oma mökki sijaitsee lähellä merimetsokolonnaa, se on vääjäämätöntä ja jos kalastaa Järviluodon ympäristössä, merimetsot vaikuttavat kalakantaan.
Hän kuitenkin muistuttaa, että merimetsot eivät kuitenkaan hävitä saariston puustoa ja kalaakin varmasti jää muille.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.