Pappilankoskesta nousevien kalojen on nyt ohitettava seurantalaitteisto. Sitä oli asentamassa Jani Helminen Kala- ja vesitutkimus Oy:stä, jolta Pyhäjärvi-instituutti hankki laitteiston ja raportoinnin ostopalveluna.
Jos kutupaikkaa Eurajoesta etsivä särki tai vaikkapa säyne nousee Pappilankoskesta ylös, se ei enää jää huomaamatta. Sama koskee syksyllä samaisiin puuhiin matkaavia lohikaloja.
Kosken kalatiessä on nimittäin nyt nousukalat rekisteröivä laskuri.
Sen tähtäimessä on erityisesti siika, mutta aikainen asennus mahdollistaa laajemmankin lajikirjon.
– Nyt pääsemme seuraamaan kevätnousijoitakin, eli pääasiassa särkikaloja. Sekin lisää kalatien tarpeesta kertovaa tietoa, sanoo asiantuntija Lauri Anttila Pyhäjärvi-instituutista.
Infrapunalla esiin
Kalojen "kulunvalvonta" toimii infrapunakameran avulla. Se tallentaa kalatien kulkijoista karkean siluettikuvan, joka kertoo muun muassa sen, oliko kyseessä ylä- vai alavirtaan suuntautuva liikenne.
– Harjaantuneet tulkitsijat pystyvät arvioimaan kuvista myös lajin, sillä esimerkiksi rasvaevä näkyy, Anttila kertoo.
Toukokuun aikana pakettiin lisätään myös videokamera. Siitä havaintoja voidaan vielä varmistaa lajilleen, kun laskuri on kirjannut kalojen ohitusajat.
"Haluamme faktatietoa"
Pappilankoskessa oli laskuri myös viitisen vuotta sitten. Tuolloin merkintöjä nousijoista ei kovin paljoa tullut.
Sittemmin kalatietä on parannettu varsinkin siikojen nousua helpottamaan, ja Eurajoen vesiensuojeluyhdistys rakensi kaloja oikealle reitille ohjaavan ketjuesteen.
Myös alajuoksun Suutalankosken pohjapatoa on muovattu varsinkin siikoja silmälläpitäen, sillä laji on esimerkiksi taimenta heikompi nousija.
Siikojen noususta Pappilankosken yli on saatu havaintoja ja välillisiä todisteita, mutta Anttilan mukaan laitteiston tarve oli ilmeinen.
– Haluamme faktatietoa siitä, paljonko joen keskiosiin on menossa kalaa.
Tuloksia talveksi
Järjestelmä on rahoitettu Eurajoen kalatalousmaksuvaroilla, jotka tulivat Varsinais-Suomen ely-keskuksen kautta.
Kalalaskuri on toiminnassa tämän vuoden lopulle saakka. Tulevaisuus riippuu siitä, tuleeko tarkoitukseen jatkorahoitusta.
– Pitkälti laskurin tulosten perusteella mietitään, onko kalatielle vielä tarvetta tehdä jotakin, Anttila sanoo.
Pyhäjärvi-instituutilla on lisäksi meneillään EuraSiika-hanke, jossa panostetaan siian lisääntymis- ja elinolosuhteisiin joen ala- ja keskiosissa.
Kohteina ovat alaosan kosket Faltunkoskesta alkan Pappilankoskea lukuunottamatta.
Siika tähtäimeen
Kesällä tehdään joen pohjakartoituksia, ja koskien "kimppuun" käydään syksyllä suunnitelmien valmistuttua.
Menetelmät ovat perinteisiä, eli kivetystä ja soraistusta sekä puumaterialin lisäämistä. Tämä parantaa muun muassa siikojen kutuolosuhteita ja poikasympäristöjä.
Eurajokea on kunnostettu myös taimenta silmälläpitäen, ja haaveissa siintää myös lohen paluu. Vaellussiiallakaan ei mene hyvin, ja siksi se tarvitsee omat panostustoimensa.
– Siian tarpeet ovat aika erilaiset kuin taimenella ja lohella. Suomessa kunnostuksia on tehty siikoja varten aika vähän varsinkaan Eurajoen kokoisissa joissa.
Eurajoesta vaelluskalavesistönä puhutaan laajasti Pyhäjärvi-instituutin koordinoiman Jokiohjelman sekä Eurajoen vesiensuojeluyhdistyksen seminaarissa parin viikon kuluttua. "Takaisin lohijoeksi" -seminaari pidetään Eurajoki-salissa Eurajoella 19.5. kello 15-18.30. Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin. Lisätietoja tästä linkistä.
Nätti kuin siika pienenä. Luonnonkudusta Eurajoessa tänä keväänä syntynyt siianpoikanen.Kuva: Lauri Anttila
Siianpoikasia jo toisena keväänä
Ensimmäiset merkit vaellussiian onnistuneesta lisääntymisestä Eurajoessa saatiin viime vuonna.
Viime viikolla tuli lisää hyviä uutisia, kun veden lämmettyä päästiin vihdoin tekemään niin sanottuja poikashaavintoja.
– Siianpoikasia löytyi jo toisena peräkkäisenä vuonna. Toivottavasti löytyy vielä lisää, Lauri Anttila iloitsee.
Poikaset jäivät haaviin Pappilankosken alapuoleisilla jokiosuuksilla. Ylempää pikkusiikoja ei ole ainakaan vielä havaittu.
– Toki poikaset ajautuvat virran mukana, joten kuoriutumispaikkaa on vaikea sanoa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.