Käsityön opetustahalutaan myös lukioon

Käsityön opinnot loppuvat joiltakin jo yläkoulun seitsemännelle luokalle. Valinnaisena sitä on ollut mahdollisuus opiskella yhdeksänteen luokkaan saakka. Lukion oppiaineisiin käsityön opinnot eivät ole kuuluneet. Niitä on ollut joissakin kouluissa mahdollisuus opiskella suorittamalla käsityön lukiodiplomi.

Turun yliopiston Rauman yksikön käsityönaineenopettajaopiskelijoiden Pekka Väkiparran ja Teppo Järän pro gradu -tutkielma vahvistaa ajatuksia käsityön opetuksen tarpeellisuudesta myös lukion opintoaineena.

Tampereella viime syksynä käynnistyneellä Tammerkosken lukion käsityölinjalla aloitti 22 opiskelijaa ja keväällä linjalla on edelleen 22 opiskelijaa. Tutkimukseen vastasivat kaikki linjan opiskelijat ja kaikki olivat myös kuluneeseen vuoteen tyytyväisiä.

– Käsityö oppiaineena pitää tässä ajatella sen laajassa merkityksessä. Ennen puhuttiin tekstiilityöstä ja teknisestä työstä tai aiemmin myös veistosta. Kysymys on moninaisten taitojen ja elämänhallintaan liittyvien osaamisalueiden oppimisesta, tähdentää Väkiparta.

Keskustelua lukion oppiaineista käydään juuri nyt, kun perusopetuksen sisällöt on saatu uudistetuksi. Seuraavaksi on vuorossa lukio-opetus, sen aineet, tuntimäärät ja opetussisällöt.

Tekstiiliopettajaliitto ja Teknisten aineiden opettajat ovat ottaneet alkuvuodesta kantaa käsityön puolesta. Se tulisi virallistaa oppiaineeksi, jonka tavoitteet ja sisällöt määritellään valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa.

– Selvää on, ettei lukion kurssimäärää juurikaan pysty kasvattamaan. Käsityö asettuu todennäköisesti keskusteluun rinnan kuvaamataidon ja liikunnan tuntimäärien kanssa, pohtii tuleva käsityönaineenopettaja Väkiparta.

Apua tulevassa
ammatissa

Tampereen käsityölinjallakaan käsityön kursseja ei voi ottaa lukion pakollisiksi, koska ne eivät ole virallisia lukion oppiaineita. Nuoret kokivat opetuksen kuitenkin itselleen tulevaisuuden suunnitelmiensa kannalta tärkeiksi. Osa ilmoitti suunnittelevansa opettajan uraa ja yksi kaavaili suuntautumista eläinlääketieteelliseen.

– Opetus ei todellakaan ole enää mitään virkkaamista ja höyläämistä. Moninaiset työt edistävät esimerkiksi hienomotoriikkaa sekä silmän ja käden yhteistoimintaa, mikä on ensiarvoisen tärkeää esimerkiksi teknisillä aloilla.

Käsityölinjalle hakeutumiseen vaikuttivat olennaisesti opinto-ohjaus, kaverit, aikaisempi koulumenestys ja käsityöharrastuneisuus. Tärkeimmäksi syyksi kerrottiin nimenomaan itsessään käsityö.

Pekka Väkiparta kertoo, että kaikki nuoret kertoivat jostakin käsillä tekemisen harrastuksesta.

– Mukana oli partiolaisia ja 4H-kerholaisia mutta olipa yhdellä taustallaan myös soitinrakentamista, hän tähdentää.

Tämä näkyi jo ensimmäisellä kurssilla. Nuorten itseluottamus omiin kykyihin oli kohdallaan.

– Perusteiden kurssilla, jossa tarkoitus oli lähteä liikkeelle alkumetreiltä ja kartoittaa linjalaisten osaaminen, halusi yksi nuorista aloittaa rakentamalla kitaran.