Monissa perheissä kastemekko on sukupolvelta toiselle siirtyvä perintökalleus, jonka helmaan on saatettu kirjoa kaikkien siinä kastettujen lasten nimet.
– Kastemekko tuntuu edelleen kulkevan suvussa. Oli jännä huomata, että jossain puvussa saattoi olla parikymmentäkin vuotta väliä ennen kuin seuraava lapsi oli kastettu, kirkkoherra Riitta Komu kertoo.
Pyhärannan seurakuntatalolla on tämän viikon ajan esillä kastenäyttely, johon on koottu seurakuntalaisilta kerättyjä kastemekkoja, kastetodistuksia sekä ristiäisiin liittyvää muuta esineistöä.
Pitsiä ja hääpuvun laahusta
Kastettujen nimet on ristipistoilla kirjoitettu myös Ester Ruohosen ompelemaan kastemekkoon. Helmasta löytyvät muun muassa Samulin, Kimmon ja Kirsin nimet. Mekossa on kastettu Ruohosia neljässä polvessa, kaikkiaan kymmenen lasta.Runsashelmaisen kastemekon koristeena on raumanpitsiä, Koreaviuhkaa.
– Pitsiä mekossa on yhdeksän metriä, kertoo näyttelyä kokoamassa ollut Marja-Liisa Lehtonen Pyhärannan martoista.
Ester Ruohonen teki mekon tyttärelleen Kirsille vuonna 1958, ja ompeli siihen myös hääpukunsa laahusta. Suvussa kulkenutta mekkoa on uusittu 1983.
Näyttelyn vanhimmassa kastemekossa on saanut nimensä kirkkoherra Riitta Komukin.
– Mekon teki isoäitini Ellen Komu, ja siinä kastettiin tätini Kielo Orvokki vuonna 1929 Vesilahdella. Minut kastettiin 1959, viimeisimmäksi veljeni lapset Ellen ja Aleksi.
Markku Lotilan kastemekkoon liittyy tarina. Elettiin välirauhan aikaa 1941. Kovilla talvipakkasilla tammikuun lopulla syntynyt poikavauva kastettiin synnytyslaitoksella Raumalla, jonne oli matkattu hevoskyydissä. Paluu tapahtui maitoautolla.
Samaisessa ristiäisasussa kastettiin todennäköisesti myös Markun Margetta-sisko.Sodan jälkeisinä vuosina kastemekko saattoi olla hyvin yksinkertainen. Margit Kaitilan kolme lasta kastettiin ohuesta kankaasta tehdyssä mekossa. Ajan patinaa on myös jo Anneli Marita Vallin ristiäismekossa vuodelta 1948.
Historia vie kauas
Perinteen mukaan ristiäisten päähenkilö puetaan kasteen ajaksi valkoiseen kastemekkoon, tosin seurakunnan näyttelyssä on esillä myös vaaleansininen ja -punainen kastemekko.
Kastepuvun historia juontaa juurensa alban eli rippikirkkoon päälle puettavan kaavun tavoin ensimmäisiin kristillisiin seurakuntiin Roomassa.
Nykyään käytössä olevan valkoisen, pitkähelmaisen puvun historia on parisataa vuotta vanha. Aluksi kastemekkoa käyttivät Suomessa ainoastaan säätyläiset ja kaupunkilaiset, maaseudulla käyttö yleistyi vasta 1900-luvun puolella. Köyhissä perheissä ristiäisasun sai lainaksi esimerkiksi kätilöltä tai pappilasta.
Kastemekkoa voi edelleen lainata seurakunnasta, ja myös Pyhärannassa seurakunnalla on oma kastemekko. Raumanpitsillä koristellun mekon lahjoittivat Pyhärannan ja Pyhämaan Lions-ladyt 1974.
– Sitä lainataan aika vähän. Maaseudulla kastepukuja on ehkä säilynyt paljon juuri suvun perintönä, Komu sanoo.
Seurakunnalla on myös kastepaatti, puinen vene, jonka kyydissä on käsityönä tehtyjä nukkeja – yksi nukke jokaista vuoden aikana syntynyttä lasta kohden.
– Tänä vuonna lapsia on tähän mennessä syntynyt 12, kirkkoherra kertoo.
Idea kastenäyttelystä syntyi korona-aikana. Korona myös siirsi sen ajankohtaa kaksi kertaa.
– Kaste on vuosisatojen ajan ollut yhteinen kokemus. Näyttely syntyi ajatuksesta löytää yhteys jälleen koronan jälkeen, kirkkoherra Riitta Komu sanoo.
Huoli on seurakunnille aiheellinen, sillä kastettavien määrä on laskenut.
Kastenäyttely on avoinna Pyhärannan seurakuntakodissa: ti 12.10. klo 13–16, ke 13.10. klo 13–18, to 14.10. klo 9–16 ja su 17.10. klo 14–16
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.