Rauman taidemuseo muuntautui alkuviikolla valokuvastudioksi muotokuvaaja Juha Törmälälle. Eläkkeelle jäävän kaupunginjohtaja Kari Kosken kuvaa varten museosta oli haettu pari vanhaa tuolia, yhden Törmälä oli napannut mukaansa kaupungintalolta.
Taustana on harmaa käsin maalattu kangas, joka valookuvaajalla on usein kuvauksissa.
Koski oli tulossa studiolle iltapäivällä.
– Pyysin häntä ottamaan mukaan pari erilaista takkia ja paitaa, ja katsomme sitten yhdessä, sopivatko ne siihen ajatukseen, mikä itselläni on.
– En yleensä ennakolta mieti mitä nostan ihmisestä esiin. Suunnittelen kuvauksia etukäteen, valaistusta ja taustoja ja asentoja. Mietin myös mihin käyttöön ja yhteyteen kuva tulee. Luon puitteet, jossa kuvauksen on hyvä tapahtua.
Kuvaustilanteella ja kohtaamisella on Törmälän mukaan suuri merkitys ja hän sanoo pyrkivänsä jättämään sille ja spontaaniudelle tilaa.
– Lopullisessa kuvassa näkyy mitä tilanteessa noussut esiin ja mitä ideoita on tullut mieleen.
Jännitys voi näkyä
Useimpia ihmisiä kuvaustilanne jännittää.
– Jopa esiintyjillä, kuten esimerkiksi näyttelijöillä on usein yllättävän paljon epävarmuuden tunnetta tilanteessa, jossa heillä ei olekaan roolia ja esitystä.
Toisaalta jännittäminen ei haittaa.
– Ei kaikkia kuvia tarvitse ottaa niin, että ihmisellä on kaikki mukavasti. Voi myös näyttää mielenkiintoiselta, jos joku on kuvassa jännittynyt.
Julkimoiden kuvaaja
Törmälä on tunnettu valokuvaaja, jonka ottamia muotokuvia on ollut muun muassa Imagessa ja HS Kuukausiliitteessä. Hän on erikoistunut henkilökuviin, joita hän on ottanut monista julkisuuden henkilöistä.
– Kun erikoistuu muotokuvaukseen, on selvää, että ajautuu tekemisiin julkisuuden kanssa. Lehdet kertovat tunnetuista ihmisistä. Kuvaajana olen kuitenkin kiinnostunut kaikista ihmisistä.
Kasvojen mysteeri
Törmälä on ollut alalla 25 vuotta. Sinne hänet imaisi kiinnostus ihmiskasvoihin.
– Olin kova piirtämään jo pikkupoikana, ja piirrosteni aihe oli aina ihminen ja valon sekä varjon, valaisutilanteen tutkiminen. Se kaari on jatkunut näihin päiviin saakka.
Valo onkin Törmälän mukaan muotokuvauksessa kaiken rakennusaine.
– Siksi kai se taiteessakin kiinnostaa, myös taidemaalarit ovat kautta aikojen tutkineet valoa.
Muotokuvavalokuvan Törmälä näkee pitkälti samana kuin muotokuvamaalauksen: molempia yhdistää kohteen kunnioittaminen ja ihmisen näkeminen arvostavassa valossa.
– Tosin valokuva antaa muitakin mahdollisuuksia, sillä voi dokumentoida myös ohikiitäviä hetkiä.
Hyvä kuva koskettaa
Hyvää muotokuvaa on Törmälästä vaikea määritellä. Itse hän pyrkii vahvaan läsnäoloon ja kohtaamiseen.
– Kuva on onnistunut, jos se liikauttaa ja saa kiinnostumaan ihmisestä.
Kuvaajana hän sanoo keskittyvänsä kuviin, jotka kiinnostavat enemmän kuvina kuin dokumentteina.
– Hienoa muotokuvaa katsellessa voi miettiä sen kohdetta, mutta myös omaa elämäänsä ja ihmisenä olemista.
Valokuva ihmisestä vastaa hänen mukaansa siihen samaan alitajuiseen tarpeeseen, joka ihmisillä on: olla kontaktissa toisten ihmisten kanssa.
– Valokuva on väline, joka muistuttaa aidosta kohtaamisesta. Kuvaa voi kuitenkin tarkastella ja tutkia ilman, että toinen ihminen sen näkee.
Törmälästä kuva näyttää aina jotain todellista.
– Siinä on valokuvauksen vetovoima. Ei silti voi sanoa, ettei se myös joskus valehtelisi, sillä keinot vaikuttaa lopputulokseen ovat niin runsaat valaistuksesta ja kuvakulmasta alkaen.
Esikuvia maailmalta
Vaikutteet alalle hän on hakenut kansainvälisistä aikakauslehdistä.
– Olin jo opiskeluaikana ulkomaalaisten aikakausilehtien suurkuluttaja. Niissä normaali formaatti oli henkilöjuttu, jossa oli muotokuva, ei dokumentaarinen valokuva.
Yksi suurista esikuvista on Annie Leibovitz. Vanity Fairille kuvannut Leibovitz onkin Törmälälle uranuurtaja.
– Hän on joutunut vähän syrjityksikin roolistaan julkisuuden henkilöiden kuvaajana. Kiiltävän pinnan alta paljastuu kuitenkin taitava valokuvaaja.
Leibovitz ei ole ainut esikuva. Sellainen on ollut myös muun muassa amerikkalainen Irving Penn, 1940–1950-lukujen muotokuvaaja, jonka valokuvakirjoja Törmälä kertoo paljon tutkinensa.
Suomalainen ei halua loistaa
Yhdysvalloissa aikakausilehdet ovat täynnä ihailevia potretteja. Suomalaiset tykkäävät mielummin pitää kynttiläänsä vakan alla.
Muotokuvien tapa nostaa ihminen esille ei aina istu suomalaiseen vaatimattomaan kansanluonteeseen.
– Meille on vierasta se, että jotain ihmistä aletaan ihailla.
Henkilökuvien perinne onkin meillä Törmälän mukaan toisenlainen kuin monissa muissa länsimaissa.
– Suomessa tämä skene on vielä uusi. Meillä muotokuvien ottaminen liittyy enemmän valokuvaamoihin: koulu- ja hääkuvauksiin.
Kaupunginjohtajan muotokuva nostatti kohun Raumalla
Kaupunginjohtaja Kari Kosken muotokuva on herättänyt vilkasta keskustelua Raumalla. Asiaa on puitu muun muassa Länsi-Suomen tekstaritalikko-palstalla ja sosiaalisessa mediassa. Kaupunginhallituksessakin päätös Törmälän valinnasta syntyi tiukan äänestyksen jälkeen täpärästi äänen enemmistöllä.
Julkista keskustelua on päätöksen jälkeen käyty siitä, olisiko muotokuvan valokuvan sijaan pitänyt olla perinteinen öljyvärimaalaus, kuten aiemmat kaupunginjohtajien potretit, ja olisiko tekijän pitänyt olla paikallinen.
Kaupunginjohtajien aiemmista muotokuvista löytyy sekä paikallisia että tekijöitä Rauman ulkopuolelta.
Juha Törmälä ei ole keskustelua seurannut.
– Ymmärrän, ettei päätös voi miellyttää kaikkia. Valokuvamuotokuvat ovat kuitenkin viime aikoina lisääntyneet, ja monen silmissä perinteinen muotokuvamaalaus saattaa jopa näyttää vanhanaikaiselta.
Kritiikkiä ovat herättäneet myös muotokuvan kustannukset: hintalappu on 14 000 euroa plus kehystystyö.
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kalle Leppikorpi (sd.) muistuttaa, että Rauman kahden kaupunginjohtajan
– Kosken lisäksi muotokuva teetetään myös apulaiskaupunginjohtaja Tomi Suvannosta – muotokuviin on talousarviossa jo aiemmin varattu 50 000 euroa.
Käytännössä Kosken työn hinta jäikin hänen mukaansa reilusti alle budjetoidun.
Asiantuntijana taidehankinnassa oli Rauman taidemuseon intendentti Heta Kaisto. Leppikorven mukaan esilä oli muitakin vaihtoehtoja.
Valokuvamuotokuvaa päädyttiin ehdottamaan Kosken omasta toiveesta. Valinnnan perusteena oli Leppikorven mukaan se, että valokuva ei formaattina vaadi yhtä suurta paikalla oloa kuin muotokuvan maalaaminen ja se voidaan toteuttaa maalausta nopeammalla aikataululla.
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja myöntää olevansa yllättynyt päätöksen herättämästä kritiikistä.
– Taiteen asiantuntijoita on löytynyt yllättävän paljon.
Niin käy hänen mukaansa aina kun puhutaan siitä, mitä taide saa maksaa. Itse hän sanoo, ettei ota kantaa siihen, onko muotokuvasta maksettava summa paljon vai vähän.
Kohumuotokuva paljastetaan 29.6. kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.