Priki Gerda on niin syvällä pohjamudassa, että merivesi nousee kannelle saakka.
Siinä se nyt jököttää.
Priki Gerda.
49 metriä pitkä alus, josta uppoamisen jälkeen on käyty kuukauden aikana keskustelu jos toinenkin.
Länsi-Suomi päätti mennä aluksen nykyisen omistajan ja alueen vartioliikkeen luvalla katsomaan, miltä näyttää prikin kannella ja sisätiloissa.
Jo rannalla nenään tuulahtaa öljyn tuoksu.
Silmämääräisesti näyttää, että lähes 400 tonnia painava alus olisi uponnut pohjamutiin yhä syvemmälle.
Laivan perässä roikkuva pelastusvenekin on kallellaan. Esikuvansa tavoin oikealle kyljelleen.
Rohkeasti laiturille lippusiimojen yli.
Kun Gerdan viereen astelee, on vaikea kuvitella valokuvia Poroholman ylpeyden parhailta päiviltä.
Tuolloin aluksen laidat keikkuivat lähes neljä metriä merenpinnan yläpuolella, nyt laiturilta saa astua laivaan askeleen alaspäin ottaen.
Syvällä alus on, pakko se on uskoa.
Sateenkaaren värejä pinnassa
Ulkoapäin katsottuna laivan kaide hämää. Laiturilta vasta hahmottaa sen, että laiva on kantta myöden kallellaan meren syleilyssä.
Mitä lähemmäs laivaa astelee, sitä karummaksi näky muuttuu.
Laivaan nousemiseksi tarvitut rappuset ovat kyljellään puoliksi laivan ja laiturin välissä.
Karaokeravintolan uumenista karanneet tyhjät oluttölkit kelluvat laivan ulkopuolella. Vedessä, jota ohuehko öljypinta koristaa kaikkina sateenkaaren värein.
Laivaa kiertää ihan syystäkin rajaava puomi.
Kannelle on järjestetty irtopenkeistä kuja, jotta toiselle laidalle pääsee kuivin jaloin.
Näyttää kuin laivalla olisi ollut hiljattain bileet, joista ei jälkipolville jäänyt muistoksi kuin otsikot.
Sukellushaaveet haudattiin
Kun aluksella liikkuu ja hieman kiipeileekin, on olo tukeva.
Suuri puupurjelaiva ei ihmisen painosta hetkahtaisi, mutta missään vaiheessa ei tule olo että merenkäyntikään alukseen vaikuttaisi.
Niin tiukasti priki makaa pohjamudissaan.
Ennen alukseen astumista oli orastavana haaveena saada muutama kuva sisätiloista.
Nopeasti käy kuitenkin selväksi, että sisätilojen tutkimiseen vaadittaisi märkäpuku ja sukellusosaamista. Kannen alapuolelle ei yksinkertaisesti ole mitään asiaa.
Upean Gävlessä yhteisöprojektina valmistetun jäljennöksen yksityiskohdat jäävät vaille huomiota, kun maailmanlopun tunnelma iskee joka suunnasta, mihin katse vain kääntyy.
Jokaisesta ikkunasta kurkatessa näky on sama. Vettä on joka paikassa, johon merenpinta on vain yltänyt.
Gerdan koon ymmärtää vasta, kun astelee aluksen kannelle.
Suomenlinnan telakan puheenjohtajan vähintään kahden miljoonan korjausarvio ei vaikuta liioittelulta.
Keskiviikkona ratkesi, että sukelluskohdettakaan prikistä ei ole tulossa.
Avuliaita neuvoja aluksen pelastamiseksi on sosiaalinen media pullollaan, mutta realistisesti vähän on tehtävissä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.