Kaukolämmön suunta viitoitetaan Raumalla lähivuosina, mutta meneillään oleva poikkeustilanne ei näytä nousevan siinä ratkaisevaksi tekijäksi. Niin kaupunkiorganisaatiossa kuin sen energiayhtiössäkin katsotaan, että metsäteollisuuden kanssa tehtävän yhteistyön edut ovat yhä riskejä suurempia.
Lämmöntuotannon tulevaisuudesta päätettäessä painavat sen sijaan teollisuuden aikeet ja ympäristöpoliittiset tuulet.
Asiakkaat varpaillaan
UPM:n Rauman-tehtaan alas ajaneet lakot ovat vaikuttaneet rajusti myös Rauman Voiman tuotantoon.
Puuta ja kierrätyspolttoaineita käyttävän pääkattilan ollessa kylmänä, tuotetaan kaukolämpöä varakattilassa palavalla öljyllä. Päästöjen ja polttoaineen hinnan vuoksi operaatio on niin kallis, että Rauman Energia (REO) ehti jo varoittaa helmikuussa odottavasta 20 prosentin energiamaksun korotuksesta.
Tilanne on saanut kaukolämmittäjät varpailleen.
Vaikka REOlla on omia varavoimalaitoksiaan, on yhtiön kaukolämmöntuotanto käytännössä rakennettu hyvin pitkälle paperitehtaan tontilla toimivan voimalaitoksen varaan.
Poikkeustilanne on nostanut esille kysymyksiä energiayhtiön ja sen kautta kaupunkilaisten lämpö- ja oikeusturvasta, kun kaupungin kriittinen infrastruktuuri riippuu pörssiyhtiöstä.
Käytössä Mankala-periaate
REOn toimitusjohtaja Marko Haapalan mukaan Biovoiman osakassopimuksen sisältöä ja mahdollisia kriisilausekkeita tai niiden puutteita ei kuitenkaan kerrota julkisuuteen.
Siksi ei ole myöskään saatavissa vastausta siihen, syntyykö energiayhtiölle esimerkiksi oikeus korvauksiin REOlta saamatta jäävästä lämpöenergiasta ja sen siivellä syntyvästä sähköstä.
Vastausta vaille jää myös kysymys siitä, olisiko energiayhtiön asema tällaisessa poikkeustilanteessa parempi, jos se olisi asiakas eikä osakas.
– Olemme Mankala-yhtiön osakas ja saamme osuuttamme vastaavan energiamäärän, Haapala muotoilee.
Mankala-periaatteella toimivassa yhtiössä osakkaat saavat osuutensa omakustannushinnalla, joten yhtiön ei ole tarkoitus tuottaa voittoa omassa taseessaan.
Hinta Suomen alhaisimpia
Osakkuus Biovoimassa on tuonut kiistämättä etuja kaupungin energiayhtiölle.
Se on päässyt kaukolämmössään lähes kokonaan eroon fossiilisista polttoaineista ilman kokonaan itsenäistä jätti-investointia. Samalla kaukolämmön hinta on valtakunnallisissa vertailuissa pysynyt maan edullisimpien joukossa.
Järjestelyyn liittyy kuitenkin myös riskejä, kuten parhaillaan nähdään. Ainakin teoriassa riskit voivat realisoitua vieläkin suuremmassa mittakaavassa.
Tapauksia tunnetaan
2000-luvulla on nähty Suomessa useampi tapaus, jossa kaupungin kaukolämpö on ajautunut kriisiin metsäteollisuuden suljettua laitoksiaan. Näin on tapahtunut muun muassa Kajaanissa, Kaskisissa ja Juankoskella.
Esimerkiksi Kaskisissa kaupungin lämmöntuotanto syntyi edullisesti silloisen Metsä-Botnian sellutehtaan hukkalämmöllä. Kaupunki joutui investoimaan pikavauhdilla ja paljon omaan lämpövoimalaan tehtaan sulkeuduttua vuonna 2009.
Moni on ehtinyt Raumallakin kysyä, mikä on kaukolämmittäjän kohtalo, jos UPM joskus laittaa pillit pussiin.
”Resursseja on enemmän”
Rauman kaupungin teknisen toimialan johtaja Tomi Suvanto katsoo, että kaukolämpöjärjestelyn hyödyt ja riskit ovat tasapainossa. Akuutti kriisi ei ole muuttanut näkemystä.
– Jokaisessa voimalassa ja muussa on riskinsä. Isommassa osaamista ja resursseja on enemmän, hän perustelee.
Suvanto huomauttaa, että poikkeustilanne toi konkreettisesti esille kaukolämmön hinnan normaalitilanteessa. Hinnankorotus kertoo, että Biovoiman tuottama lämpö on selvästi halvempaa kuin käytössä oleva vaihtoehto.
– Jos hintoja pitää tarkistaa enemmän kuin kaavailtu 20 prosenttia, niin se tarkoittaa, että saamme Biovoimasta kaukolämpöä enemmän kuin 20 prosenttia halvemmalla kuin varavoimasta.
Analysoitavaa edessä
Vaikka kriisi on vielä kesken, on siitä Suvannon ja Haapalan mukaan jo opittu paljon.
REO ja kaupunki ovat poikkeustilanteen aikana leikanneet lämmönkulutusta eri kohteissa. Suunnitelmia on tehty vielä pidemmälle menevistä järjestelyistä aina yksityisten yritysten lämmönkulutusta myöden, vaikka suunnitelmia ei olekaan ollut tarvetta toteuttaa.
– Varautumismielessä REOlla on tehty paljon valmistelutyötä, mikä on vienyt asioita eteenpäin. Biovoiman osalta tehdään vastaavat analyysit, kunhan akuutti tilalle saadaan ohi, Haapala sanoo.
Suvanto näkee, että tilanne on toiminut myös eräänlaisena harjoituksena. Sitä tulisi hänen mielestään ruotia erityisesti siitä kulmasta, miten poikkeustilanteisiin voidaan varautua vieläkin paremmin.
– Kun tietää mihin resurssit riittävät, on helpompi toimia ennakkoon.
Yhteistyö metsäteollisuuden kanssa tai esimerkiksi kaupungin energiayhtiön osakkuus Biovoimassa eivät Suvannon mukaan ole muutoksen tarpeessa.
Mitä tekee UPM?
Linjanveto on toisaalta edessä lähivuosina joka tapauksessa.
Biovoimassa tarvitaan isoa kattilainvestointia, jota koskevat päätökset on tehtävä jo muutaman vuoden kuluttua, 2020-luvun puolivälin jälkeen. Pörssiyhtiöiden maailmassa tämä on pitkä aika, ja metsäteollisuuden mahdolliset ”peliliikkeet” tai niiden näkymät vaikuttavat väistämättä myös kaupungin energiayhtiöön.
Tulevaisuuden lämmöntuotantoratkaisujen pohdinta sisältyykin REOn vuosien 2020–2025 strategiaan.
Vuosikymmenien ratkaisu
Haapala ei spekuloi esimerkiksi UPM:n suunnitelmia, mutta muistuttaa, että tulevaisuudenkuvassa on paljon liikkuvia osia.
– REOn on strategisessa suunnittelussaan arvioitava, kuinka monta paperikonetta on silloin, tuleeko alueelle jotain muutakin toimintaa, joka tarvitsee lämpöä, onko jossain hyödynnettäviä hukkalämpöjä ja mikä on polttamisen rooli tulevaisuudessa, hän listaa.
Vaihtoehtojen joukossa on luonnollisesti sekin, ettei kaukolämmön tuotanto enää seuraavassa vaiheessa nojaisikaan Biovoimaan. Katseen on joka tapauksessa oltava riittävän pitkällä.
– Seuraava investointi olisi käytössä 20–30 vuotta, Haapala huomauttaa.
Lakko puhuttaa toistaiseksi enemmän
Kolmen suurimman valtuustoryhmän puheenjohtajilta saamiemme kommenttien perusteella kaupunki-infran riippuvuus pörssiyhtiöstä on herättänyt keskustelua myös paikallispolitiikassa.
Ainakin tässä vaiheessa pöydälle ovat tosin nousseet ennemminkin näkemykset lakkojen perusteista ja rajaamisesta, kuin pohdinnat kaukolämmön rakenteesta. Näkemykset työriidasta ovat myös kauempana toisistaan kuin näkemykset kaukolämmön toteutuksesta.
Kun työsopimusriita on ohi ja tilanne palaa normaaliksi, on kuitenkin edessä oppien ruotiminen.
Yhteistyötä ei kyseenalaisteta
Kokoomuksen Marja-Leena Alhon mielestä metsäteollisuusyhteistyö on tärkeää, ja vaihtoehdot helposti huonompia.
– Oma jätteenpolttolaitos, jolla voitaisiin tämän kaltaisen poikkeustilanteen vaikutuksia pehmentää, on kallis investointi.
Perussuomalaisten Tomi Vainio katsoo, että kaukolämpötilanne on syytä käytä kunnolla läpi. Hänkään ei kuitenkaan ehdota yhteistyöstä luopumista.
– Kriisivalmiuden kannalta olisi hyvä käydä keskustelua siitä, miten ääritilanteissa operoidaan, järjestely on toimivaa ja synergia teollisuuden sekä kaupungin välillä on tehokasta.
Demarien Juha Viitalan mukaan kokonaisuus on käsiteltävä lakkotilannetta laajemmin.
– Kaukolämmön mahdolliseen rajaamiseen saatettaisiin joutua myös laiterikkojen sattuessa, ja niihin asioihin varautumiseen ei omistuksen muoto vaikuta, hän sanoo.
– Nykyinen järjestely on ainakin tähän asti ollut nähdäkseni toimiva, mutta tässä vaiheessa on vaikea arvioida asiaa tarkemmin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.