Helena Hietaselle Helsingin Meilahden Siltasairaalaan valmistunut julkinen teos on henkilökohtaisesti tärkeä. Teos sijoittuu uuden syöpäpoliklinikan aulaan. Hietanen on sairastanut syöpää 25 vuotta. Hän on ollut mukana suunnittelemassa teosta yhdessä puolisonsa Jaakko Niemelän kanssa.
Helena Hietanen ja Jaakko Niemelä nimesivät uusimman julkisen teoksensa Bo Carpelanin runon Oksistoitunut valo mukaan. Julkinen teos sijoitettiin marraskuussa paikoilleen Helsingin Meilahdessa ensi helmikuussa avautuvan Siltasairaalaan korkeaan aulaan.
Siltasairaala korvaa Töölön sairaalan sekä suurimman osan Meilahden syöpätautien klinikan toiminnoista.
Nimi on kuvaava: kahdeksanmetrisen teoksen oksat kurottelevat kohti korkeuksia ja koristeleikattujen kuvioiden välistä tilaan heijastuu valoa. Materiaali on maalattu vaneri ja kiiltoleikattu teräs. Teokseen suunniteltu gobo-valo luo teoksen pintaan oksistojen kuvioita.
Tunteet pinnassa
Kuvataiteilijoiden yhteistyönä valmistunut teos on erityisen henkilökohtainen Helena Hietaselle, sillä hän on istunut syöpätautien poliklinikan odotustiloissa potilaana lukemattomia kertoja kuluneiden 25 vuoden aikana.
– Seuraavan kerran menen sinne taas ensi vuoden alussa.
Hietaselle valmiin teoksen näkeminen uudessa syöpäsairaalassa saikin aikaan valtavan tunnevyöryn.
Uusi sairaalarakennus edustaa modernia, valoisaa arkkitehtuuria. Ympäristöllä on Hietasen mukaan suuri merkitys.
– Kukaan ei mene syöpätautien poliklinikalle huvikseen. Jo se, että tilassa on miellyttävä akustiikka ja laadukkaat materiaalit, auttaa. Kaunis ympäristö lohduttaa ja on voimavara, oli tilanne mikä tahansa, hän sanoo.
Hoitava ympäristö
Uuden sairaalarakennuksen ja vanhan ero on silmiinpistävä, sillä vanhassa syöpäsairaalassa julkisivu on harmaantunutta laattaa. Tulijaa tervehti iso teksti: Syöpätautien klinikka.
– Voiko syöpätautien klinikka enää ankeampi olla, Hietanen sanoo.
Syöpäsairaalaan liittyy myös vaikeita muistoja, kuten sisaren kuolema.
– Olen aina inhonnut sinne menoa.
Hän sanoo olevansa onnellinen saatuaan vielä tehdä yhdessä puolisonsa kanssa taidetta, joka muuttaa kivun kauniiksi. Taide on aina ollut Hietaselle tapa käsitellä asioita ja voimavara elämässä.
– Voin istua aulassa ja nähdä teoksemme. Se korjaa jollain tavalla rakennukseen liittyvän pitkän ja vaikean tien.
Teoksen valmistumiseen liittyi hänen mukaansa paljon epävarmuutta ja jännitystä. Projekti oli pitkä, se kesti kaikkiaan neljä vuotta.
Helena Hietanen ehti jo epäillä, ehtisikö näkemään teoksen valmiina.
– Jaakko kyllä sanoi koko ajan, että tästä tulee meidän hienoin teoksemme!
Syöpäpotilaan arkea
Hietanen on sairastanut rintasyöpää vuodesta 1998. Välillä se on ollut remissiossa useita vuosia, mutta uusiutunut uudestaan kuusi kertaa.
– Aluksi syöpä oli paikallinen ja sitä hoidettiin leikkauksin, sytostaatein ja sädehoidoin.
Niiden tueksi määrättiin antiestrogeenilääkitys. Tällä hetkellä diagnoosi on edennyt rintasyöpä. Hoitona on uusi yhdistelmälääkitys.
– Sairaus ei enää ole parannettavissa.
Yhdessä suunnitellen
Hietanen ei enää varsinaisesti työskentele kuvataiteilijana. Hän on sairautensa takia sairauseläkkeellä, mutta on eläkkeelläkin ollut mukana suunnittelemassa teoksia yhdessä puolisonsa Jaakon kanssa.
– Lähinnä vain ideoin ja kommentoin, Jaakko tekee teokset ja vetää hankkeet.
Niemelä korostaa vaimonsa roolia. Pariskunta heittelee ajatuksia puoleen ja toiseen.
– Ideointi on tärkeä vaihe, hän sanoo.
Paluu juurille
Siltasairaalaan etsittiin teoksia, jotka kuvastaisivat elävää kaupunkiympäristöä.
Hietanen ja Niemelä kiertelivät sairaalan lähellä olevassa puistossa ja kuvasivat siellä olevaa vanhaa koivua.
– Puusta lähti syntymään ajatus valoisasta, kohoavasta ja positiivisesta teoksesta, Hietanen sanoo.
Teos on taiteilijoiden mukaan läheistä sukua Olarin kirkkoon 2015 valmistuneelle Te olette oksat -kastepuulle.
– Siltasairaalan teos on tavallaan paluu juurillemme valoa heijastavien materiaalien ja kuvanveiston pariin, Hietanen sanoo.
Oksistoitunut valo on taiteilijoiden mukaan juuri sellaisessa paikassa, jossa taiteen kuuluukin olla.
Hietanen ja Niemelä ovat usein puhuneet julkisen taiteen puolesta ja heidän teoksiaan on monissa julkisissa kohteissa.
– Julkinen taide on demokraattista. Raumallakin on paljon kuvataiteilijoita, joita voisi hyödyntää jo rakennusten suunnitteluvaiheessa, Helena Hietanen vinkkaa.
Siltasairaalassa taidetta on paljon. Hietasen ja Niemelän ohella taiteilijoita ovat muun muassa Kalle Hamm ja raumalaisillekin hyvin tutut Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen, jotka ovat interaktiivista teostaan varten haastatelleet syöpäpotilaita.
Taideohjelman kuraattorina on toiminut Taru Elfving.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.