Kaupungin väriläiskä saavutti keski-iän – Riku Räsänen saa virtansa ideoista ja harmittelee sitä, että juuri nyt ei ole mitään mistä innostuisi "satakymmenen lasissa"

Riku Räsänen ja kotona sijaitseva "elämyslaboratorio", josta käsin hän ohjaa liikentoimintojaan. Ensi viikolla 50 vuotta täyttävä yrittäjä sanoo, ettei koskaan ole eritellyt työtä ja vapaa-aikaa. Kuva: Juha Sinisalo

Länsi-Suomi esittelee ihmisiä lehden sivuilla esiintyvien nimien takaa.

Innostunut ideanikkari. Sellainen Riku Räsänen on aina ollut. Toimelias.

Jo siitä saakka kun hän pikkupoikana teki raumalaisen vappukukkien ovelta ovelle -myyntiennätyksen tai "kävi töissä Anttilassa" eli keräsi ostoskärryjä ja sai niistä palautuksena vitosen ostokuponkeja, jotka vaihtoi äidin kanssa rahaksi.

Vähän vanhempana hän viritteli kaikkien mopot, hurahti kuplavolkkareihin ja astui viihdebisnekseen, mangeroi bändejä, perusti juhannusfestivaalin, osti ravintoloita ja kehitti lomakeskuksen.

"Mä en tee väkisin mitään"

Tekijöitä on kahdenlaisia, sanoo yrittäjä Riku Räsänen.

– Joko teet tuotetta raha edellä tai rakkaudesta lajiin. Mä olen aina ollut tätä jälkimmäistä.

Kaikki mitä hän on uransa aikana tehnyt, on tuottanut mielihyvää myös hänelle itselleen.

– Mä päätin jo pienenä poikana, että en halua elää vain työajan jälkeen ja odottaa kesälomaa. Työ ja harrastus on mulle sama asia enkä koskaan ole ollut innokas erittelemään, mikä on työtä ja mikä ei.

Hänen ajatusmallillaan ei pidä tehdä mitään pakon edestä ja kaiken minkä tekee pitää olla miellyttävää.

– Väkisin ei pidä tehdä mitään, siihen pyrin.

Myös niitä varjopuolia

Räsästä käynnissä pitävä voima on ollut intohimo, uusi idea, uusi projekti. Hän on nyt vasta myöhemmällä iällä ymmärtänyt, että kiivasluonteisuuden, nopeasti pulppuavan puhetavan ja pitelemättömän vauhdin takana saattaa olla ADHD keskittymishäiriö.

– Ei sitä tosin virallisesti ole todettu.

Räsänen uskoo, että keskivertoa aktiivisemmalla luonteenlaadulla on saanut paljon aikaan, mutta varjopuolena ovat tulleet äkkipikaisuus, mielialan vaihtelut, paniikkihäiriöt ja liiallinen huoli muista.

Huolta on toisaalta ollut: vaimon sairastuminen syöpään kolmekymppisenä, veljen huumeista johtunut kuolema kymmenen vuotta sitten ja toisen veljen sairastuminen skitsofreniaan.

– Huumeita vastaan olen äitini kanssa taistellut aina ja auttanut myös muita vastaavassa tilanteessa olevia.

Itse hän ei ole huumeisiin tarttunut, vaikka pyöri RMJ:n aikoinaan artistien kanssa. Kukaan ei koskaan edes tarjonnut.

– Olen aina ollut kaljamiehiä ja se on hyvin riittänyt.

Tosin hän ei ole ottanut pisaraakaan kymmeneen vuoteen. Ei ole huvittanut.

Kierrokset laskeneet

Räsänen ei koskaan ole tiennyt, mikä idea lähtisi vetämään. Silloin kun hän vielä käytti alkoholia, ideat surrasivat päässä yömyöhälle.

– Listasin niitä ja jos niissä vielä seuraavana päivänä oli vähänkin järkeä, jatkoin kehittelyä.

Juuri nyt ei ole mitään, mitä voisi viedä eteenpäin, vaikka se juuri on sitä, mikä pitää Räsäsen liikkeessä.

– Tietenkin haluaisin jonkun asian, josta innostuisin 110-lasissa.

Räsäsellä on 50-vuotispäivä tiistaina. Ikääntyminen on ottanut pois kierroksia.

– En mä enää jaksa tehdä kaikkea, mitä ehkä olis kiva tehdä, hän huokaa.

Syitä on muitakin. Räsänen on usein Raumalla kokenut olevansa "puun ja kuoren välissä" ja "taistelevansa tuulimyllyjä vastaan".

Makis isku vyön alle

Pahin takaisku ajoittuu muutaman vuoden taakse, kun Räsäsen suunnitelma maauimalasta ei toteutunut: kansalais- ja yrityskeräys meni mönkään ja kustannuksiin piti ottaa henkilökohtaista lainaa. Päälle paukahti ikäkriisi ja apatia.

Eniten häntä on loukannut se, että kaupungilla puhuttiin, että "Räsänen lypsää vain rahaa kaupungilta itselleen". Itse hän näkee omat pyrkimyksenä hyväntekeväisyytenä, jolla parannetaan kaupunkilaisten viihtyvyyttä.

– Jossakin muussa kaupungissa vastaavasta toiminnasta olisi saanut patsaan, täällä tuli kiitokseksi haukkumiset. Olen pikkupojasta lähtien halunnut tarjota ihmisille elämyksiä. Ajattelen, että kun tehdään yhdessä hyvää, kaikilla on kivampi olla, mutta monet valitettavasti kääntävät sen niin, että Räsänen vetää aina ittelleen.

Makiksen aiheuttama pettymys vei sohvan pohjalle koko kesäksi.

– Masennus ja ahdistus oli paha, ja mietin paljon tätä elämää ja sitä, mitä olin saanut elämässä aikaan.

Jos Räsäseltä itseltä kysytään hän on saanut paljon aikaan. Ja onhan hän.

Silti hän kokee vahvasti olevansa väärinymmärretty.

– Aina sanotaan, että Räsänen on ahne yrittäjä ja joka paikassa. Yrittäjän on oltava joka paikassa, jotta saa tuloa, joilla saa ihmisille töitä ja palkkaa.

Tyhjästä paha nyhjäistä

Pettymys vei intohimon pitkäksi aikaa ja elämä tuntui tasapaksulta. Pahimman kriisin aikana hän laskeskeli jäljellä olevia elinpäiviä siihen, kunnes olisi "vitun vanha".

– Ikä ei sinänsä merkkaa mitään, mutta toki nyt ärsyttää, että enää ei voi muuttaa mihinkään, enää ei ole aikaa oppia tuntemaan kokonaista kaupunkia, kuten kaksikymppisenä.

Jossain vaiheessa hänen nimittäin piti lähteä maailmanvalloitukselle. Sitten tuli vaimon sairastuminen.

– Se aiheutti molemmille suuren trauman ja päätin, että jos siitä selvitään, lopetan siitä haaveilun ja jään tänne.

Pariskunta on pitänyt yhtä 17-vuotiaasta saakka, ja heillä on 12- ja 17-vuotiaat lapset.

– Aina on tultu hyvin toimeen, vaikka olemme erilaisia persoonia. Mä olen tykännyt matkustaa, hakea elämyksiä ja kokemuksia, vaimo viihtyy enemmän kotona.

Viha-rakkaus-suhde

Päätös jäädä Raumalle aiheuttaa yhä Räsäsessä ristiriitaisia tunteita. Raumalla on ollut toisaalta hyvä elämä, mutta pysyminen pikkukaupungissa kaihertaa silti aika ajoin.

Etenkään kun yrittäminen ei Raumalla aina ole ollut helppoa. Viime keväänä hän postasi someen kuvan tyhjästä Anudilanaukiosta ja kirjoitti kaupungin olevan ihan kuollut. Myöhemmin hän poisti julkaisun, koska tyhjää kaupunkia ei kaikkien mielestä sopinut esitellä.

– Ideoita hienoiksi elämyksiksi on ollut paljon. Mutta tämä paikka on niin hiljainen, mitään ei oikein voi tehdä, koska asiakkaita ei riitä. Ideat ruokkivat toisiaan, tyhjästä niitä ei voi toteuttaa.

Räsästä harmittaakin se, että Rauman kokoisessa kaupungissa joutuu "maalaamaan pienellä värisapluunalla", sillä elämystaiteilijana, jollaiseksi hän itseään kutsuu, ruokahalu kasvaa syödessä.

– Kun olen kolunnut Disneylandit ja Las Vegasit moneen kertaan ja nähnyt todella hienoja juttuja, olisi hauska tuoda jotain myös kotikonnuille.

Rauma olisikin hänen mukaansa mahdollista tuotteistaa Suomen johtavaksi kesäkaupungiksi.

– Aihiona Rauma on helvatin hyvä. Täällä on aitona olemassa sellaista, joka muualle on rakennettu kulisseina.

Kritiikkinsä Räsänen suuntaa kaupungin organisaatioon, joka nykymuodossaan palvelee hänen mielestään paremmin vain kunnallishallintoa kuin ympärillä olevaa yhteisöä. Hän on tehnyt kuntalaisaloitteen, jossa asiaa tarkastellaan hieman eri lähtökohdista.

– Rauma täytti 580 vuotta. Miksi kaupunki järjesti synttärit yksinään ilman yhteisöä? Rauman kaupunki on ominut Rauman kokonaan itselleen, vaikka mielestäni Rauma on alueen koko yhteisö.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.