Kehrääjien pyydystäminen tutkimusta varten on kirjaimellisesti pimeää puuhaa

Kehrääjän suuri silmä on selvä merkki siitä, että kyseessä on aito pimeälintu. Laji on kiinnostanut raumalaislähtöistä Ville Vaskoa pitkään. Nyt hän haluaa ottaa sen aiempaa monipuolisemmin ja vakavammin myös tutkimuskohteekseen.Kuva: Jami Jokinen

Kun vuorokauden toinen tunti alkaa, siirtyy ties kuinka mones sadekuuro koilliseen ja paljastaa pilvien takana heränneet tähdet ainakin hetkeksi.

Hiekkkapohjaisella mäntykankaalla suhisevat tuuli ja parin kilometrin päässä luikerteleva kantatie. Vaikka metsässä surisee kehrääjän tasainen laulu, on tunnelma peräti apaattinen.

Laulu tulee metsään viedystä kaiuttimesta.

Kaikki muuttuu yhdellä yötaivaalta kantautuvalla siivenräpsähdyksellä.

– Nyt! Kehrääjä!

Biologi Ville Vasko piristyy silminnähden.

Toista ja kolmatta siivenräpsähdystä seuraa kirkas, lyhyt linnun ääni. Kuvio toistuu muutaman kerran ja loppuu sitten yhtä äkisti kuin alkoikin.

Vasko sytyttää otsalamppunsa. Hän kävelee muutamaa tuntia aiemmin virttämäänsä verkkopyydystä kohti.

Siinä räpistelee ruskeankirjava lintu, joka ainakin sivullisen silmin näyttää peräti petetyltä.

Vasko painottaa, ettei kehrääjän älykkyyttä pidä aliarvioida.

– Jos se näkee verkon kerran, se muistaa sen, eikä lennä verkon kohdalta enää samana yönä, vaikka tulee pimeää, tutkija kertoo.

JATKA JUTUN LUKEMISTA NÄKÖISLEHDEN PARISSA

Hanki itsellesi lukuoikeus tilaussivulta. Esimerkiksi 24 tunnin lukuoikeus maksaa vain kaksi euroa.

Mikäli olet jo Länsi-Suomen tilaaja, voit rekisteröityä digipalvelujen käyttäjäksi täällä.