Kaatopaikkakaan ei ole kuin ennen.
Lokkiparvet ja niitä houkuttelevat sekajätteet loistavat poissaolollaan. Hevossuon käytössäoleva jätepenkka – oikeammin loppusijoitus- tai täyttöalue – näyttää pikemminkin joutomaalta.
Muutos tapahtui, kun orgaanisen aineksen kaatopaikkakielto astui voimaan. Silloin lokeilta loppui ruoka.
Selvä rikkivedyn haju kertoo kuitenkin, että se mikä on poissa silmistä, ei ole kadonnut kokonaan.
Jalkojen alla on vuosikymmenen verran kertynyttä yhdyskuntajätettä, jonka orgaaninen aines muodostaa mädäntyessään kaatopaikkakaasuja. Niistä ilmastolle haitallisinta on metaani, jota ihmisnenä ei haista. Mutta keinonenä haistaa.
Drone imee kaasut pinnasta
Penkan yllä lentää miehittämätön lentolaite eli drone. Siitä roikkuu kymmenmetrinen letku, joka imee kaatopaikan pinnan yllä leijuvia kaasuja ja siirtää ne mittalaitteeseen. Näyte otetaan maanpinnasta, jotta kaasut eivät ehdi karata ja siirtyä tuulen mukana.
– Ennen pitkää dronet toimivat autonomisesti, mutta toistaiseksi ohjaamme hankalissa ympäristöissä itse, sanoo dronea operoiva Aeromon Oy:n operatiivinen johtaja Vesa-Pekka Murtovaara.
Yritys on erikoistunut ilmateitse leviävien päästöjen analysointiin. Kaasujen lisäksi voidaan mitata esimerkiksi pienhiukkasia ja jopa melua.
Tehokkaampi ja turvallisempi
Drone on Aeromonille yksi työkalu muiden joukossa, sillä varsinainen pihvi on ilma-aluksen kantama lasti.
– Kaasujen mittaus kaatopaikan pinnasta ei ole uutta. Mutta kehittämämme mittalaitteen keveys mahdollistaa dronen käytön päästömittauksessa, Murtovaara sanoo.
Mittauksia voidaan tehdä myös esimerkiksi jalkaisin, mutta lentolaitteella pystytään helposti kattamaan isoja ja vaikeakulkuisia alueita. Esimerkiksi teollisuudessa on mitattavana korkeita tehdaspiippuja tai hankalia ja jopa vaarallisia säiliöitä. Dronella mittalaite saadaan turvallisesti kohteeseen.
Jätehuollonkin päästömittauksissa drone lisää tehoa ja turvallisuutta.
– Kaatopaikalla pinta tai kasvillisuus voivat olla vaikeakulkuista tai avoimessa penkassa voi olla esimerkiksi vaarallista sairaalajätettä, Murtovaara listaa.
Tarkkaa tietoa kaasupäästöistä
Mittausyrityksen on tilannut paikalle Rauman Seudun Jätehuolto. Mittausta ei ole edellyttänyt esimerkiksi ympäristöviranomainen, vaan jätehuoltolaitos haluaa tietoja ennen kaikkea omaan käyttöönsä.
Kuinka paljon ja millaisia kaasuja alueilla syntyy, on pitkälti arvioiden varassa. Missä penkkojen osista kaasuja pääsee eniten, on vielä isompi kysymysmerkki.
Mutta ei ole enää kauan.
Dronen kuljettama mittalaite yhdistää sijainti- ja mittaustiedot ja lähettää ne reaaliajassa yrityksen omaan pilvipalveluun analysoitavaksi. Kaasujen pitoisuudet näkyvät saman tien käyrinä myös mittausinsinööri Valtteri Rantalan kannettavalla tietokoneella.
– Kaikella datalla on sijainti ja aika. Raportti ja syntyy pitkälti automatisoidusti, Murtovaara kertoo.
Myös hallin päästöt selville
Hevossuolla mittaukset tehdään 20 metrin ruutuväleillä. Metaanin lisäksi mitataan rikkivety, hiilidoksidi ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Näistä saadaan pitoisuuskartta, joka kertoo varsin tarkasti, paljonko eri kaasuja vapautuu täyttöalueiden eri osista.
Täyttöalueiden jälkeen mitataan yhdyskuntajätteen lajitteluhallin päästöt.
– Se on myös työsuojelukysymys. On hyvä tietää, millaisissa olosuhteissa töitä tehdään ja missä tarvitaan esimerkiksi hengityssuojaimia, sanoo jäteasemanhoitaja Mika Laine.
Sähköturbiini vai sittenkin kaasutankkausasema?
Uutta mittaustietoa käytetään jätehuollossa sekä päästöseurantaan että päätöksentekoon.
Nykyisen penkan täyttö alkoi vuonna 2007, ja kaasut pääsevät sieltä vielä tuulen mukana taivaalle. Viereisellä suljetulla alueella on sen sijaan kaasunkeräysputkisto.
Vanhan täyttöalueen kaasuja on poltettu soihdussa, josta vapautuu metaaniin verrattuna haitattomampaa hiilidioksidia. Hyötykäyttö kaasulle tai sen tuottamalle energialle on ollut suunnitelmissa kauan.
Lämpöasiakas puuttuu
Alkuperäisenä ajatuksena oli mikroturbiinilaitoksen rakentaminen. Se tuottaisi kaasulla sähköä ja lämpöä.
Hankkeen rahoitus oli jo ehdolla tämän vuoden talousarvioon, mutta punakynä viuhui.
– Se oli ehkä ihan hyväkin asia, sanoo jätehuoltolaitoksen vt. käyttöpäällikkö Tarja Sillanpää.
Ympäristön kannalta kaasut olisi kannattanut hyödyntää alusta saakka. Investoinnin taloudellista järkevyyttä on kuitenkin heilautellut sähkön alhainen hinta. Suuri osa turbiinilaitoksen tuotannosta olisi lisäksi lämpöä, jolle ei puolestaan ole löytynyt Hevossuolta ostajaa.
Kaasua raumalaisautoille
Kaatopaikkakaasun puhdistus liikennekaasuksi ja tankkausaseman perustaminen on alkanut tämän vuoki tulla yhä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi.
Yksi mahdollisuus onkin se, että Hevossuon kaatopaikkakaasu hyödynnetäänkin lopulta raumalaisissa kaasuautoissa – jos sellaisia liikenteestä löytyy.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.