Eurajoelta on löytynyt Suomessa hyvin harvinainen sudenkorentolaji, keisarikorento. Kyse on vasta kuudennesta lajin havaintopaikasta koko maassa.
Vielä merkittävämmän asiasta tekee se, että nyt tavatut aikuiset korennot ovat todennäköisesti myös syntyneet Eurajoella.
Paikalla on tänä kesänä nähty 6-7 yksilöä kerrallaan. Joukossa on ollut sekä koiraita että naaraita, ja myös munintaa on todistettu.
– On hyvin epätodennäköistä, että yhdelle paikalle olisi lentänyt muualta näin paljon yksilöitä, arvioi paikan päällä itsekin käynyt erikoistutkija Kari Kaunisto Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä.
Lensikö laji Selkämeren yli?
Keisarikorento havaittiin Suomessa ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2010. Ensimmäinen muniva lajin naaras puolestaan tavattiin Helsingin Viikissä viime vuonna.
Tänä kesänä keisarikorentoja on havaittu useammassa eri paikassa. Kauniston mukaan se voi viitata kotimaiseen kantaan, mutta todennäköisesti mukana on silti myös muualta vaeltaneita yksilöitä.
– Laji on vahva lentäjä, ja aikuiset elävät sudenkorennoiksi pitkään, jopa pari kuukautta. Baltiasta ne saattavat pukata Suomeen muutamissa tunneissa.
Jos Eurajoella elää jo pysyvämpi populaatio, sen alkuun saattanut muniva naaras on voinut Kauniston mukaan voinut tulla etelästä tai Selkämeren yli lännestä. Ruotsissa lajia esiintyy ainakin ainakin Tukholman pohjoispuolelle asti.
Lämpenemisestä hyötyvä tulokas
Laji on meillä harvinaisuus ainakin vielä. Kyseessä ei ole vieraslaji, vaan hyvin selvästi ilmastonmuutoksesta hyötyvä tulokas.
Sudenkorennot viettävät suuren osan elämästään toukkina veden alla. Erityisesti keväiden lämpeneminen on pidentänyt toukkien kasvukautta.
– Valtaosa korennoista ei kasva lainkaan alle kymmenasteisessa vedessä, Kaunisto kertoo.
Lämpenevät vedet ja tyypillisesti samalla runsastuva ravinto lyhentävät toukan kehittymiseen kuluvaa aikaa merkitävästi.
– Keisarikorennolla toukka-aika on tyypillisesti kaksi vuotta. Optimaalisissa olosuhteissa, kasvukauden ollessa tarpeeksi pitkä,toukka-aika kestää vain vuoden.
Suomessa keisarikorento näyttää löytäneen erityisesti rehevänpuoleiset entisten soranottopaikkojen lammet. Tämä on tilanne myös Eurajoella.
Aggressiivinen kilpailija veden alla ja yllä
Ukonkorentoihin kuuluva keisarikorento on kookas ja ekosysteemissa aggressiivinen laji niin toukkana kuin aikuisenakin.
Kauniston mukaan aikuisen miehen pikkurillin paksuiset toukat syövät niin muiden korentolajien toukkia ja muita vesiselkäragattomia kuin esimerkiksi sammakonpoikasiakin. Muut korentolajit kelpaavat saaliiksi myös aikuisille.
Laji ottaa lammilla myös oman tilansa.
– Aikuiset koiraat pitävät sapuskointi- ja naaraanetsintäreviirejä, joista ne ajavat muut ukonkorennot ärhäkästi pois.
Runsastuminen voi olla nopeaa
Tietoa siitä, kuinka paljon keisarikorento voi runsastuessaan muuttaa suomalaista lajistoa, ei vielä ole. Kauniston mukaan on kuitenkin todennäköistä, että vaikutuksia on.
Ruotsissa tapahtuneen perusteella runsastuminen voi olla hyvin nopeaa.
Länsinaapurissa keisarikorento havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2003 Gotlannissa. Nyt korentoja elää jo satoja kilometrejä pohjoisempana.
– Laji on levittäytynyt tosi kovaa vauhtia, ja on Ruotsissa jo paikoin aika yleinenkin, Kaunisto sanoo.
Näin tunnistat keisarikorennon
Kookas, ukonkorentoihin kuuluva laji.
Yläpuolelta katsottaessa silmien edessä on pieni viisikulmio.
Keskiruumiin sivut ovat juovattomat, tasaisen vihreät.
Selviä olkajuovia (pään takana keskiruumiissa) ei ole, kuten esimerkiksi viherukonkorennolla.
Sekä naaraalla että uroksella takaruumiin yläpuolella kulkee musta, paksu pitkittäisjuova.
Lähde: Erikoistutkija Kari Kaunisto
Laji on Einon tuttu Brysselistä
Keisarikorennon löysi Irjanteelta luontoharrastaja Eino Korsi lintukuvausretkellään. Hän oli juhannuksen alla katsastamassa tutulla sorakuopalla pesivää mustakurkku-uikkua.
Lammella hän huomasi kuitenkin sattumalta poikkeuksellisen suuren oloisen korennon, joka herätti heti huomiota.
– Keli oli tosi tuulinen ja korentokin niin vilkas, etten saanut siitä heti kuvaa, Korsi kertoo.
Sinnikkyydellä hän sai lopulta taltoitua munivan korentonaaraan. Vaikka helpommin määritettäviä koiraita hän ei saanutkaan vielä kuvattua, niin aavistus mahdollisesta keisarikorennosta oli herännyt.
– Olen nähnyt keisarikorennon useasti Brysselin-reissuillani, joten osasin epäillä asiaa.
Hyvä korentopaikka
Kotona Korsi lähetti kuvat alan harrastajien ja tutkijoiden keskusteluryhmään, jossa lajinmääritys varmistui.
– Olin innoissani varsinkin siitä, että ystävänikin pääsevät vihdoin näkemään ja kuvaamaan upeaa korentoa tälläkin alueella.
Irjanteella sijaitsevaa löytöpaikkaa hän ei tämän vuoksi salannnut. Korentojen kohdalla havainnointi ei myöskään häiritse lajeja samalla tavalla kuin esimerkiksi lintuja niiden pesimäaikaan.
– Paikka on pieni, hylätty hiekkakuoppa, johon on muodostunut rehevöitynyt lammikko, Korsi koertoo.
– Keisarikorennon lisäksi siellä on ainakin kuutytönkorentoja, ruskohukankorentoja, sirolampikorentoja ja muitakin tavallisia korentolajeja.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.