Kerran tanssija – aina tanssija – Effiina Jalonen rakastui uudelleen lapsuuden haaveammattiinsa

Raumalaislähtöisen Effiina Jalosen urapolku on ollut vaiheikas. Omalla Effiina Creative toiminimellään hän tekee vähän kaikkea: markkinointialan sisällöntuotantoa, vetää tanssitunteja ja tekee omia tanssi- ja videoprojekteja. Kuva: Juha Sinisalo

Tanssistudio Flama sijaitsee aivan Turun sataman nurkilla. Risteilymatkustajat saattavat vilkaista suoraan sisään studion isoista ikkunoista kiirehtiessään kohti laivaterminaalia.

Täällä Effiina Jalonen opettaa iltaisin commercial-tanssia, artistien musiikkivideoista tuttuja liikkeitä. Laji on suosittu. Commercial dance on monen tanssilajin, kuten hip-hopin ja modernin tanssin fuusio.

Jalonen on mukana myös studion latin-showryhmässä Flama-Crewssa, joka kisasi perjantai-iltana paikallisessa talentissa, Turun tähti -kilpailussa.

Tanssiminen maistuu taas. Välillä oli nimittäin niitäkin aikoja, kun Jalonen piti taukoa suuresta intohimostaan.

Ura alkoi satubaletista

Effiina Jalosen tanssihistoria alkaa jo Raumalta alle kouluikäisenä aloitetusta satubaletista, jota seurasivat vuodet kilpaillen joukkuevoimistelussa. Voimistelun jälkeen hän siirtyi Turun seudun tanssioppilaitoksen Rauman tanssikouluun.

– Tanssijan ammatti oli se ensimmäinen ammatti, jota lähdin tavoittelemaan. Halusin tanssijaksi jo varhain hyvin määrätietoisesti. Esiinnyin lapsena aina kun se oli mahdollista, vaikka aina ei edes pyydetty, Jalonen hymyilee.

Ylioppilasvuonna Turun konservatorio ei ottanut uusia tanssioppilaita. Jalonen vietti välivuotta Raumalla siivoamalla päivät ja harjoittelemalla illat. Treenejä kertyi toistakymmentä viikossa. Sen lisäksi hän valmensi Sea City Storm Cheerleaders -joukkuetta.

Identiteettikriisin paikka

Unelma oli entistä lähempänä, kun tanssikoulun ovet Turussa aukesivat ja Jalonen aloitti nykytanssin opinnot. Opiskeluvuodet olivat tanssintäyteistä – mutta myös henkisesti raskaita.

– Kouluun mennessäni en ollut ollenkaan varautunut siihen, että kaikki olivat niin hyviä. Tietenkin olivat, luokalle oli valittu vain 12 opiskelijaa. Olin siellä todella taitavien ihmisten ympäröimänä. Kaikki olivat samanalaisia, intohimoisia tanssijoita, Jalonen muistelee.

Hän sanoo tanssiopintojen olleen ensimmäinen identiteettikriisin paikka. Hän muistaa miettineensä, riittäisikö ja olisiko tarpeeksi hyvä.

– Harjoituksissa katsottiin kahdeksan tuntia päivässä itseä peilistä.

Ulkonäköpaineita

Ulkonäköpaineiden kasautuessa Jalonen alkoi kontrolloida syömistään. Syömishäiriötä ei koskaan diagnosoitu, mutta hän itse ymmärsi sairastuneensa. Saman huomasivat myös läheiset.

Jalonen korostaa, että vaikka ulkonäköpaineet ovat kulttuurisia, syömishäiriö ei lauennut ikävästä kommentoinnista.

– Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että yksikään valmentaja tai opettaja ei ikinä ole sanonut mitään sen tyylistä, että voisit vähän laihduttaa.

– Tiedän, että kaikki auktoriteetit eivät tällä alalla ole osanneet olla painosensitiivisiä. Monet ovat joutuneet kohtamaan raakaa kohtelua.

Toipuminen oli monen vuoden prosessi, ja vasta pari vuotta sitten Jalonen sanoo oikeasti kokeneensa, että on parantunut.

– Syömishäiriöhän vaikuttaa läpi koko elämän ja oireita voi tulla vielä vuosia myöhemmin.

Jalonen sai avun ravintovalmennuksesta, jossa kyseenalaistettiin hänen ajattelumallinsa syömisen suhteen. Hänen piti opetella olemaan pelkäämättä ruokaa, ymmärtämään, että karkin jälkeen ei tarvitse lähteä lenkille ja leipä ei lihota.

– Pikkuhiljaa suhtautuminen ruokaan muuttui rennommaksi.

Tervehtymisen myötä Jalonen opiskeli personal traineriksi.

Tanssin ilo hiipui hetkeksi

Tanssijaksi valmistuttuaan Jalonen muutti Helsinkiin ja oli mukana menestyksekkäässä cheerdance-joukkue Funky Dance Teamissa, joka saavutti niin Suomen, Pohjoismaiden kuin Euroopan mestaruudet.

Jalonen sanoo joutuneensa käymään henkistä taistelua sen kanssa, että tanssimisessa säilyisi ilo. Ammattimaiseen tanssimiseen tulikin muutaman vuoden mittainen tauko.

– Kun tein intohimostani, rakkaasta harrastuksestani työn, siitä katosi hetkeksi ilo.  Nyt, kun sitä vaihetta katsoo taaksepäin, vuodet, jolloin en tanssinut juuri ollenkaan, olivat elämäni synkimpiä aikoja.

Tanssin riemu löytyi kuitenkin uudelleen.

– Tanssi on minulle se omin itseilmaisun muoto, se pitää pään kasassa ja on parasta terapiaa. Tanssiessa pääsen flow-tilaan, ja kaikki muu unohtuu, sitä on vain sataprosenttisesti yhtä musiikin ja liikkeen kanssa.

Toimiala: vähän kaikkea

Effiina Jalosen urapolku on ollut vaiheikas. Omalla Effiina Creative toiminimellään hän tekee vähän kaikkea: markkinointialan sisällöntuotantoa, vetää tanssitunteja ja tekee omia tanssi- ja videoprojekteja. Hän on tehnyt myös tanssipodcastia.

– Päivät olen tietokoneella, illat tanssisalissa.

Effiina Creativen sivuilla on useita tanssivideoita. Osassa Jalonen tanssii itse, osaan hän on tehnyt koreografian ja osan kuvannut ja editoinut. Myös musiikkivideoiden tuottaminen kiinnostaisi.

– Videot ovat omia taideprojektejani. Videojuttuja virittelin jo vuosia sitten iskältä perimälläni vanhalla videokameralla. Video oli aika alkeellinen, mutta jostain oli lähdettävä liikkeelle.

Mikä musta tulee isona?

Jalonen ei edes halua lokeroida kovin tarkasti sitä, mitä tekee. Hän uskoo läpi elämän jatkuvaan opiskelemiseen ja siihen, että työalaa voi vaihtaa uran aikana monta kertaa. Tärkeintä on tavoitella omia unelmiaan.

– On ihan ookoo, ettei vielä 15-vuotiaana tiedä, mitä haluaa tehdä isona. Harvoin elämä edes menee niin suoraviivaisesti mitä nuorena ajattelee, ja matkan varrella voi löytyä jotain uutta.

Nykykulttuuri mahdollistaa hänen mukaansa sen, että voi tehdä monenlaisia asioita eikä tarvitse tyytyä vain yhteen.

– Uskon, että meidän sukupolvemme tulee tässä olemaan erilainen kuin aiemmat.

Jättäytyminen palkkatyöstä 2019 oli Jaloselle silti iso askel. Siihen valmensivat opinnot Proakatemiassa Tampereella.

–Totta kai yrittäjyys jännitti, mutta hyvä esimerkki pien- ja yksinyrittäjyydestä on äitini, joka on parturi-kampaaja. Hänen kauttaan olen nähnyt mallin toimivaksi enkä pelännyt ryhtyä yrittäjäksi.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.