Kerro, kerro kuvastin

Leena Sammallahden kirja esittelee puuseppien valmistamia peilejä. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Köyhän peili oli lasinpalanen, jonka taakse oli kiinnitetty noettu tuohenpala. Omaa kuvajaistaan saattoi katsella myös veden pinnasta tai tervapytystä.

Peili olikin aluksi ylellisyytuote, joka vasta yleisen vaurastumisen jälkeen vakiintui osaksi suomalaista sisustusta. Leena Sammallahden kirja Kansanomaisia peilejä ja peilien tekijöitä esittelee maaseutuyhteisössä käytettyjä peilejä.

– Peilin käyttöön on aina suhtauduttu kaksijakoisesti. Toisaalta se on koettu hyödylliseksi, toisaalta sitä ei saanut liikaa katsoa, sanoo Sammallahti.

Hänen omassa suvussaan liikaa peilin edessä viihtyvää kutsuttiin rammipiiaksi.

Sammallahti on Satakunnan Museon eläkkeellä oleva johtaja. Hän on syntynyt Raumalla ja asuu Pyhärannassa.

LUE LISÄÄ KELLO 23.00 ILMESTYVÄSTÄ NÄKÖISLEHDESTÄ

Hanki itsellesi lukuoikeus tilaussivulta. Esimerkiksi 24 tunnin lukuoikeus maksaa vain kaksi euroa.

Mikäli olet jo Länsi-Suomen tilaaja, voit rekisteröityä digipalvelujen käyttäjäksi täällä.