Kesäteatteriarvio: Göstan biisien parhaimmistoa Rauman teatterin hyvätuulisen pöhkössä musiikkikomediassa

Esityksen päätyttyä yleisö ponkaisi jopa seisten osoittamaan suosiotaan: esityksiä elävän yleisön edessä oli selkeästi kaivattu ja odotettu.

Gösta Sundqvistin musiikki on sitä sellaista suomalaista musiikkiperintöä, joka toimii myös tässä ajassa. Leevi and the Leavings -kappaleiden maailmankuva on hiukan nyrjähtänyt ja laulujen ihmiset eksyneet elämän syrjäpoluille. Heistä kuitenkin lauletaan lämmöllä ja rakkaudella ja sanoitukset kasvavat säkeistöjään isommiksi.

Ei siis ihme, että musiikkiin ovat tarttuneet myös teatterintekijät, joista tuoreimpana Rauman kesäteatteri. Lisääkin on tulossa, sillä Imatralle valmistuu ensi vuonna Eppu Nuotion kirjoittama uusi näytelmä Elämä ikkunan takana, jossa kuullaan myös Leavings-musaa.

Rauman kesäteatterin käsikirjoittajat Otto Kanerva ja Mikko Kivinen ovat lähteneet rakentamaan tarinaa kappaleet edellä ja se onkin selkeästi alisteinen lauluille. Näytelmää enemmän voisikin puhua musiikkinumeroiden väliin isketyistä sketseistä.

Ilman Göstan kappaleita Mitä kuuluu Marja-Leena? olisi läheistä sukua perinteiselle puskafarssille.

Pääosassa on Janne Raudaskosken esittämä kuivakka valtion virkamies, Jouko Kinnunen, jonka elämätön elämä herättää hänet etsimään nuoruudenrakkauttaan Marja-Leenaa.

Seurakseen hän saa lukioaikaisen koulukaverinsa, reteän varastomies Janusen (Jani Koskinen). Voisi kai sanoa, että molemmat ovat oman elämänsä luusereita, mutta sympaattisia sellaisia.

Musiikkikomedian käänteissä ei ole järjen hiventä – Kanerva ja esityksen ohjannut Kivinen ovat antaneet mielikuvituksen liihottaa melko pidäkkeettömästi – ja roadtripillään parivaljakko kohtaa takamaiden persoonia: muun muassa Lieksan kunnanviraston kummelimaiset virkamiehet sekä mekkoon pukeutuneen maalaismiehen (Ilkka Merivaara), joka vetäisee kohtauksen päätteeksi räyhäkkäästi Poika nimeltä Päivin.

Esitykseen on valikoitunut paljon tuttuja Leavings-lauluja, joista osa vedetään lähelle alkuperäisiä, osa radikaalisti tyylitellen. Parhaiten ne toimivat silti sellaisinaan.

Annika Eklundin ja Saara Lehtosen äänet soivat hyvin yhteen ja duetot toimivat. Lehtosen viulu tuo useaan kappaleeseen raikkaan lisän.

Eklundin ja Lehtosen esittäminä kuullaan muun muassa Hullu Amalia, Rin tin tin ja Raparperitaivas.

Hyvin toimivat myös yhteisesitykset, kuten universaalisti ihmiskohtaloista kertova Pohjoisen taivaan alla, Vakosamettihousuinen mies sekä vauhdilla vedetty Teuvo, maanteiden kuningas.

Mieleen jää myös Kinnusen tulkinta näytelmän nimikkokappaleesta.

Lavastukseen ja puvustukseen on haettu retroa ilmettä. Etenkin Saara Lehtosen roolihahmon mekot ovat viehättäviä.

Ensi-iltayleisö selvästi viihtyi, tutut kappaleet saivat hyräilemään eikä Tuomas Kesälän johtaman bändin tarvinnut liiemmälti houkutella katsomoa taputtamaan mukana.

Esityksen päätyttyä yleisö ponkaisi jopa seisten osoittamaan suosiotaan: esityksiä elävän yleisön edessä oli selkeästi kaivattu ja odotettu.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut