Kesäteatteriarvio: Ministeri löytää omatuntonsa Kuivalahdella

Kuivalahdella esitetään jo kolmatta kesää peräkkäin Markku Hyvösen kirjoittamaa näytelmää. Takinkääntäjää on näillä main esitetty aiemmin Sokeria tankkiin -nimellä myös Kaivolan kesäteatterissa.

| Päivitetty

Kuivalahdella esitetään jo kolmatta kesää peräkkäin Markku Hyvösen kirjoittamaa näytelmää. Takinkääntäjää on näillä main esitetty aiemmin Sokeria tankkiin -nimellä myös Kaivolan kesäteatterissa.

Tarinan keskushenkilö on kyläkauppias Lötjönen (Ari Mäkitalo), eräänlainen kulmakunnan voimahahmo, joka on pahalla tuulella lähes kaikesta.

Viimeinen niitti kauppiaalle on ottomaatin lähtö kaupan kyljestä. Palvelut ovatkin vähin äänin kaikonneet Kuivalahden kylään siirretyssä tarinassa.

Mäkitalon ponnekkaasti tulkitseman kauppiaan suurin kiukku kohdistuu valtiovaltaan ja eritoten kuntauudistusministeri Matti Sorolaan (Tarmo Uola), jonka kuntaliitosagendaa hän pitää kaikkien ongelmien syynä.

Tekstin viitekehys, autioituva maaseutu, onkin aina ajankohtainen, vaikka suurin into kuntaliitoksiin näyttäisi valtakunnassa jo olevan hiipumaan päin.

Riemu näytelmässä repeää, kun sattumoisin piilopirttiä tehokkaan erityisavustajansa (Veera Puosi) avustuksella etsivä ministeri Sorola hankkii sen Lötjösen omistaman maapaikan naapurista.

Ministeri on nimittäin löytänyt kauan kadoksissa olleen omatuntonsa ja päättänyt irtisanoutua valtiovallan ja liike-elämän koplauksista sekä hyväveliverkostoista: hän on tehnyt paljastuskirjan. Takinkääntöä siis parempaan suuntaan.

Kauppias näkee mahdollisuuden maksaa ministerille potut pottuina. Lötjönen ja Uolan pönäkästi tulkitsema ministeri muodostavat hyvän vastaparin, ja heidän hahmonsa ovat liki uskottavia.

Osa kyläläisistä on vahvasti tyypiteltyjä. Keskeisiä henkilöitä ovat Putkosen pöljät, mutta hyväntahtoiset hulttioveljekset (Jorma Lappi, Matti Tarkkanen ja Keijo Nurmi), itseään korostava asuntovälittäjä Barbara (Marica Korhonen) ja äänekäs juorumummo Räikkä-Liisa (Mervi Salonen).

Hauska roolihahmo on kylän poliisi (Ilkka Riihimäki), joka sattuu olemaan myös kauppiaan poika. Näytelmän paras dialogi käydään, kun poliisipoika tulee pistämään häiriköivän isäpappaansa ruotuun. Riihimäki tekee toisenkin oivan roolin ministerin oudosta katoamisesta raportoivana radiotoimittajana.

Hyvösen teksti on parhaimmillaan suorasukaista ja humoristista sanailua, ja ministerin tilityksessä piikitellään jopa maan tapaa.Toki myös puolivillaisuuksia viljellään ja samat vitsit toistuvat enemmän kuin yhden kerran.

Sivujuonteena kulkee kauppiaan tyttären (Emma Sandelin) kohtalo, joka selviää tarinan edetessä. Isän huolesta Hyvönen kirjoittaa nätisti, jotenkin niin, että oman lapsen loukattu mieli on kuin tuulisella ilmalla sytytetty kynttilä.

Takinkääntäjässä ovat koossa perinteisen kesäteatterihupailun ainekset. Sunnuntain vedossa repliikit olivat hallussa ja tulkinnat kohdillaan, mutta kerronta etenkin ennen väliaikaa vähän verkkaista.

Paikallinen murre kuuluu mukavasti etenkin kauppias Lötjösen suulla.

Kokonaisuutta maustavat moniääniset yhteislauluesitykset, jotka sujuvat mutkattomasti. Esityksen päättää Jukka Kuoppamäen Tämä taivas, tämä maa. Tuuli Seppälän suunnittelema pyörivä lavastus on kätevä.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut