Moni meistä unelmoi vähintään lottopotista tai isosta arpavoitosta. Turkulaista kirjanpitäjää Henri Perkiötä (Teemu Sjöblom) lykästää ja isosti. Bussissa hänen salkkunsa vaihtuu. Maksamakkaravoileivän jämien ja muistikirjan lisäksi omassa salkussa on vain papereita. Jonkun toisen salkussa sitä vastoin on kasakaupalla selvää rahaa. Miljoona 470 000 euroa sileinä, käytettyinä viidenkympin seteleinä siististi niputettuna.
Totisena ja vähän nössönäkin pidetty Henri ei tietenkään tahdo uskoa löytöään todeksi. Asian varmistaminen vaatii muutaman viskin lähipubissa ja kolme tarkastuslaskentaa. Vaimo (Suvi Teeri) odottaa malttamattomana syntymäpäiväsankaria kotiin.
Luulisi, että elämä tukevan setelipinon kanssa olisi ruusuilla tanssimista. Aitoon kesäteatteritapaan mikään ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Vaimo ei olekaan halukas lähtemään mukaan etelän lämpöön.
Kimurainen suhdesotkukin saadaan aikaiseksi, kun ystäväpariskunta (Maija Jortikka ja Matias Kummila) pääsee rahasalkun sisällön makuun.
Katsomossa jo vähän pelätään, etteivät lavasteiden ovet kestä loppuun asti. Sen verran tiheään ja lujaa niitä paukutellaan.
Porukkaa on piilossa yhden jos toisenkin oven takana.
Juonta sen enempää avaamatta ja lopun yllätysratkaisua paljastamatta voi vakuuttaa, ettei rahakassin löytäminen tee elämää ainakaan tavallista arkea helpommaksi.
Laukun sisällölle löytyy kummasti ottajia eikä hengissä pysymisestäkään ole takeita.
Tamperelainen vanhempi konstaapeli Raatikainen (Mika Sjöblom) vaatii hiljaisuudesta osaansa ja taksikuski Tumpin (Lasse Marttila) mittari raksuttaa, vaikka pirssillä ei ole metriäkään ajettu.
Kaiken aikaa puristaa pelko rahojen omistajan kostosta.
Koronavuoden tauon jälkeen Pyhämaassa on taas päästy harjoittelemaan ja tuottamaan kesäkansalle nauruhermojen kutitusta.
Meno ei vallan villiksi pääse, vaikka puheissa poropervoilu vilahtaakin ja sohvalla peiton alla tapahtuu.
Ohjaaja Lauri Ketonenkin on tuttu entuudestaan ja saa kohtaukset toimimaan hyvin, mutta tovi ennen väliaikaa olisi kaivannut tiivistämistä.
Teemu Sjöblomilla on jälleen kerran iso rooli. Hän vetää hahmonsa aidosti ja uskottavasti. Vuorosanojakin tulee niin, että hitaampaa hirvittää.
Pyhämaassa on aina onnistuttu löytämään myös nuoria tulokkaita konkareiden rinnalle.
Kaikki onnistuvat mainiosti, mutta rikosylikonstaapeli Latvala (Ville-Markus Vesterinen) ansaitsee erityismaininnan.
Rooli on keskeinen ja alun arkuus karisee esityksen edetessä. Lopussa nuori konstaapeli käyttää jo topakasti asemansa suomia valtuuksia.
Koronan aiheuttamat rajoitukset on Pyhämaassa otettu hienosti huomioon.
Väliaikatarjoilulle on varattu lisää tilaa Nuorisoseurantalon toiselta puolelta ja aikaa kahvitteluun on riittävästi.
Tautitilanne Suomessa vaihtelee ja mahdollisista muutoksista kerrotaan Suviteatterin nettisivuilla.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.