Raumalaisen Teatteri Kuperkeikan (Rauman Iltanäyttelijät) kesäteatteriesityksessä muistellaan nuoruutta suomirokin sävelin. Käsikirjoittaja Marko Östman on nähnyt suuren vaivan penkomalla musalaareja, sillä kahden ja puolen tunnin kavalkadissa on hurja määrä kappaleita eri vuosikymmeniltä.
Niitä ja mittaa esityksellä onkin jo liikaa, kokonaisuus on raskas. Suomirokkia - sen sanomisen vaikeudesta ei olekaan näytelmä, vaan löyhän tarinan ympärille kerätty biisikokoelma.
Vuoropuhelua tai edes repliikkejä on niukasti, ja ensimmäinen varsinainen dialogi käydään vasta siinä vaiheessa, kun esitystä on takana jo puoli tuntia.
Olisiko musiikilla maustettu norminäytelmä sittenkin ollut parempi vaihtoehto kuin vaihtuvien solistien bändikonsertti?
Katsoja pääsee kyllä jyvälle tarinasta, jota kappaleet on rakennettu sanoittamaan. Joihinkin on tehty jopa uudet sanoitukset. Vastaavasti osa jää vain irrallisiksi musiikkinumeroiksi.
Jani Selinin esittämä Johnny on väljähtyneessä avioliitossa elävä teinipojan (Jesse Vuosjoki) isä. Vaimo Soile (Riikka Selin) patistaa väsähtäneen miehen osallistumaan luokkakokoukseen ja tuuppaa vielä teinin mukaan. Automatkalla olisi nimittäin aikaa jutella ”miesten juttuja.”
Musiikkitarinaan on puristettu kaikki mahdollinen: isä–poikasuhde, haikeat nuoruusmuistot, vähäosaiset kaverit ja muut sosiaaliset ongelmat, isän kuolema ja nuoruudenrakkaus.
Läpilaulettu, puhtaasti musiikkinumeroista koostuva esitys on vaativa ja työläs, harrastajateatterin laulajareservi ja taidot eivät ihan riitä sen läpiviemiseen. Harjoiteltu toki on, ja näyttämöllä nähdään myös onnistuneita tulkintoja.
Pääosan esittäjäksi peruutusten vuoksi joutunut ryhmän ohjaaja Jani Selin osoittautuu kelpo laulajaksi, mutta laulettavaa on liikaa. Hyviä tulkinnoissaan ovat myös Jesse Vuosjoki ja Venla Katila. Vuosjoen ja Katilan söpösti esittämän nuoripari Söderbergin yhteiset duetot ovat aitoja ja välittömiä.
Harjoittelu näkyy myös tanssityttöjen koreografioissa, erityisesti ilahduttavat vaihtuvat esiintymisasut.
Pisteet myös ammattitaitoiselle bändille (Petri Mattila, Jusa Savolainen, Eero Lilja ja Jali Järvinen), jolla on keskeinen rooli esityksen kannattelijana.
Ja hyvä teatteriseurue, heittäkää jo vihdoin ne puskafarssiperuukit pois esityksistänne!
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.