Suomen sisällissodan uusin paikalliskuvaus Laitila ja Kodisjoki 1918 valmistui sopivasti itsenäisyyspäivän kynnyksellä.Kirjan tekivät Pentti Ahtiainen, Olli Laurila, Esa Lehtinen ja Tapio Niemi. He kaikki olivat mukana viime vuonna julkaistussa Uudenkaupungin vuoden 1918 tapahtumia kuvanneessa kirjassa.
Tekijät ikään kuin jatkoivat siitä, mihin jäivät, sillä tiedonrippeitä Laitilan ja Kodisjoen tapahtumista he saivat jo Uusikaupunki-kirjaa tehdessä.
– Siitä jäi ajatus, että olisi kiva tehdä Laitilastakin kirja. Sitten sellainen pyöräytettiin, Tapio Niemi sanoo.
Johdettiin Turusta
Kirjassa kuvataan kapinan syttymistä edeltävää aikaa sekä itse kapinanaikaisia tapahtumia.
Niemelle Laitila ja Kodisjoki 1918 on jo kuudes sisällissodasta kertova kirja, jota hän on ollut mukana kirjoittamassa. Tämäkin opus syntyi vahvan yhteistyön tuloksena.
– Pentti selvitteli Laitilan ja Kodisjoen valkoisten sotatietä, Olli punaisten kaikki mahdolliset vaiheet viimeistä nimeä myöten. Esa on yrittänyt löytää yksityisarkistoja ja muistelmia. Minä olen niputtanut ne toivon mukaan loogiseksi kokonaisuudeksi, Niemi kertoo.
Lehtinen ja Ahtiainen kertovat, että Vakka-Suomen alueella molempia osapuolia johdettiin vahvasti Turusta.
– Valkoisilla komendantti Toivo Piintilä järjesti omat rintamakaverinsa avainpaikkoihin sekä Laitilassa, Kalannissa että Pyhärannassa, Ahtiainen sanoo.
– Sama koskee punakaartilaisia. Turkulaiset huseerasivat Uudessakaupungissa ja Laitilassa. Sekin oli täysin organisoitua toimintaa. Satunnaistakin ilkivallantekoa sattui, mutta muuten se oli täysin turkulaisten johtamaa toimintaa.
Metsärannan pako
Kirja sisältää myös kymmenen mielenkiintoista elämäntarinaa. Keskeisimmäksi on nostettu punaisten Vihtori Metsäranta.
Metsärannan elämää on kuvattu myös kirjassa Kiakauksi, kököi ja kurklavoi, ja Tapio Niemen mukaan Metsärannan vaiheista voisi kirjoittaa vaikka näytelmän.
– Pakolaisjoukon mukana päästyään Hollolaan hän meni saksalaisen komendantin puheille ja kertoi, että hän on Laitilan osuuskaupan johtaja ja hänet väkisin tänne tuotu. Ja että hänen pitäisi päästä lähtemään, Niemi kertoilee.
Metsärannan pokeri riitti, ja sen jälkeen hän pakoili hetken Laitilassa ja Turussa ennen muuttamistaan Ahvenanmaalle. Siellä hän muutti nimensä ja asui saarella kymmenen vuotta, kunnes palasi Laitilaan ja pääsi SKDL:n kansanedustajaksi.
Uusittu arkisto
Suomen sotasurma-arkiston täydennysosuus julkaistiin pari viikkoa sitten, 20. marraskuuta. Laitila ja Kodisjoki 1918 -kirjan tekijät pääsivätkin heti vertaamaan uuden teoksensa menehtyiden listaa uusittuun arkistoon.
– Siinä on 1 700 uuttta, pääosin punaista, uhrinimeä. Arkistossa on yksi nimi, jota ei ole kirjassamme, Niemi toteaa.
Laitila ja Kodisjoki 1918 -teoksessa on nyt ensimmäistä kertaa myös erikseen Kodisjoen luettelo. Kodisjoen pitäjä kuului vuonna 1918 Laitilan seurakuntaan.
– Missään uhritilastossa ei ole ennen otettu Kodisjokea erikseen. Nyt se on tehty, Niemi sanoo.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.