Kevättalvinen yö Nurmeksennokassa on unohtumaton ja erikoinen elämys

Aamuhämärässä loistavat vielä Kylmäpihlaja ja kuu. Jäälautat ovat tuulen käännyttyä lähdössä takaisin avoimelle ulkomerelle. Kuva: Jami Jokinen

Seison Nurmeksennokan kalliolla ja itken.

Kaikki on kohdallaan: talvi-illan valo, kaartuva horisontti, jäisten maininkien laulu ja viiltävä tunne lähestyvästä keväästä.

Tällaisina hetkinä kauneuden kokemus on niin vahva, että tunne vie mukanaan.

Selkämeri käy sydämen päälle.

Meri on sula, mutta luoteistuuli on uittanut irtojäätä kallioiden edustalle.

Lukematon lohkareiden, lauttojen ja hileiden joukko tanssii avomereltä vaeltaneiden maininkien tahtiin. Ääni on tyystin toisenlainen kuin kesällä.

Rantakallioon tai -kivikkoon kaatuva suvimaininki huokaa syvään ennen kuolemaansa. Sohjon alle pakotettu aalto sen sijaan murahtaa vihaisesti juuri ennen rantaa, yskäisee ja luovuttaa vasta kokonaan murrettuna. Samaan aikaan lukemattomat pienet hiletimantit kihisevät kiukusta.

Takavuosien kovien talvien kaltaisia ahtojäävuoria ei näy. Rannoille on kasautunut vain matalia, huokoisia kerrostumia.

Mieleen hiipii huoli ja suru myllertyvistä vuodenajoista ja suursäätilojen kaaoksesta. Samaan aikaan tekee mieli riemuita, kun ympärillä ilkamoi ilmiselvä kevät.

Ja nyt eletään vasta helmikuun puoliväliä.

JATKA JUTUN LUKEMISTA NÄKÖISLEHDEN PARISSA

Hanki itsellesi lukuoikeus tilaussivulta. Esimerkiksi 24 tunnin lukuoikeus maksaa vain kaksi euroa.

Mikäli olet jo Länsi-Suomen tilaaja, voit rekisteröityä digipalvelujen käyttäjäksi täällä.