Kimmo Mieskosken matka alkoi Viron pohjoisimmasta kärjestä, jonka nimi on Purekkari neem.
Kiukaisissa asuva Kimmo Mieskoski pitää juoksemisesta. Jopa niin paljon, että hän on juossut läpi kaikki Euran, Harjavallan ja Nakkilan tiet.
Tänä vuonna raumalaislähtöinen Mieskoski päätti laajentaa reviiriään maiden läpijuoksuihin. Tavoitteena on juosta valtioiden pohjoisimmasta pisteestä eteläisimpään. Ensimmäisenä ohjelmassa oli Viro, jonka läpijuoksua Mieskoski yritti heinäkuussa.
– Ajatuksena on kerätä maita pikkuhiljaa joka vuosi lisää. Aloitin Virosta, koska Suomi olisi ollut vähän turhan pitkä ensimmäiseksi maaksi. Viro tuntui sopivammalta, suunnistajanakin tunnettu Mieskoski kertoo.
Matka jatkuu vielä
Mieskosken harmiksi Viron läpijuoksu jäi heinäkuussa kesken. Noin 300 kilometrin matkasta hän juoksi seitsemän päivän aikana 224,65 kilometriä, joten onnistuminen ei jäänyt kiinni paljosta. Mieskoski ei kuitenkaan lannistu.
– Aion juosta jäljelle jääneen osuuden vielä tämän vuoden aikana. Ajattelen sen niin, että juoksu ei onnistunut kahdeksassa tai yhdeksässä päivässä, vaan nyt siinä menee se muutama kuukausi, Mieskoski kertoo.
Neljäs päivä jo hankala
Kesken jäänyt juoksu-urakka oli kaikesta huolimatta kova. Kolmena ensimmäisenä Mieskoski eteni suunnitelmiensa mukaisesti joka päivä noin 35 kilometriä. Kolmantena päivänä hän vieläpä jatkoi matkaansa sunnittelemattoman 9 kilometrin verran. Lisämatka ehkä kostautui, sillä neljäs päivä oli hankala.
– Polvet olivat niin lopussa, että oli hankala juosta ja piti vaihtaa kävelyksi. Sain kuitenkin edettyä 22 kilometriä, Mieskoski kertoo.
Viidentenä ja kuudentena päivänä hän onnistui palaamaan suunnitelmaansa. Kuudentena päivänä Mieskoski juoksi elämänsä pisimmän yhtäjaksoisen lenkin 41,25 eli noin kilometrin alle maratonin mittaisen matkan.
– Sen päivän innokkuus ehkä heijastui sitten seuraavaan päivään, jolloin jouduin keskeyttämään, Mieskoski selostaa.
Juoksijan urakka jäi kesken seitsemäntenä päivänä. Silloin hän eteni reilut kahdeksan kilometriä, mutta lopulta aiemminkin oireillut reisi ”lopetti toimintansa”.
– Reisi oli niin jumissa, että ei sen kanssa pystynyt kävelemäänkään. Jatkaminen ei ollut enää vaihtoehto.
Mieskosken laskelmien mukaan matkaa jäi taittamatta noin 65 kilometriä.
Lisää pitkiä lenkkejä
Mieskoski oppi ensimmäisestä maanvalloitusyrityksestään ainakin sen, että valmistautuessa kannattaa suosia pidempiä lenkkejä.
– Olin ennen tätä juossut elämäni aikana korkeintaan viisi yli 30 kilometrin lenkkiä. Nyt ne siis vähintään tuplaantuivat, Mieskoski naurahtaa.
Neljännen päivän ongelmia ja seitsemännen päivän keskeyttämistä lukuunottamatta 34–41 kilometrin mittaiset lenkit sujuivat hyvin.
– Yllättävän kevyesti ne lenkit menivät, kun juoksi tarpeeksi hitaasti. Tavoitteena oli juosta nopeimmillaan kuuden minuutin kilometrivauhtia. Ensimmäisenä päivänä oli vähän ongelmia pitää vauhtia kurissa, mutta muuten se meni hyvin.
Mieskoski vietti päivittäisten juoksulenkkiensä jälkeen aikaa perheensä kanssa.
– Ei se aina ihan täyslepoa ollut.
Seuraavaa valloitettavaa maata Mieskoski ei ole vielä lyönyt lukkoon, mutta yksi on jo mielessä.
– Itävalta olisi pituudeltaan samaa luokkaa kuin Viro. Siellä olisi myös vaihtelevampaa maastoa. Viron pellot alkoivat jossain kohtaa jo vähän kyllästyttää.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.