Näky Narvin kiuastehtaan pihassa on traaginen. 2500 neliömetriä tuotantotilaa maalausrobotteineen ja muine laitteineen on palanut raunioksi, jota voi kutsua lähinnä romuksi. Paikalle torstai-iltana kiiruhtanut yhtiön toimitusjohtaja Arto Sainio toteaa, että vastassa ollut näky oli lohduton, ja sitä se on edelleen.
– Kyllä tämä tosi järkyttävältä tuntuu. Ei voi muuta sanoa. Vielä yöllä myöhään, kun lähdin, oli seiniä pystyssä niin että näki, että tämä on tehdasrakennus. Aamulla kun tuli takaisin, oli enää romukasa, Sainio kuvailee.
Sainio oli palon syttymisen aikaan mökillä Voiluodolla – "vaimon kanssa missäs muuallakaan kuin saunassa", kuten kiuastehtaan pomolle sopii. Yleensä puhelin on saunan lähettyvillä mukana, mutta nyt se oli keittiön puolella latauksessa.
– Puhelin oli täynnä viestejä ja vastaamattomia puheluita. Päällimmäisen WhatsApp-viestin kun näin, ymmärsin heti mistä on kysymys ja lähdin. Monen kilometrin päästä jo näin sen savupatsaan.
Tästä vuodesta oli tekeytymässä kova tulosvuosi
Sanomattakin on selvää, että taloudellinen isku on kova. Vielä kovemmin se riipaisee sikäli, että vuodesta oli tulossa yhtiölle todella hyvä.
– Viime vuonna tehtiin hyvä tulos ja tästä oli tulossa vielä paljon parempi. Koronastakin selvittiin tosi hyvin, vaikka sen myötä piirrettiin pahojakin skenaarioita, että kuinka huonosti tämä vielä menee. Emme siinä kohtaa ajatelleet, että se voisi enää mennä toiseen suuntaan, mutta sehän meni, Sainio sanoo.
Tavaraa oli lähettämössä korvamerkittynä asiakkaille niin paljon kuin on ehditty tekemään. Tuotantoa piti tehdä vielä viikko ennen lomakautta – "nyt ei tarvitse tehdä".
Väistötila kokoonpanolle on yksi idea
Palossa tuhoutui puukiukaiden kokoonpanolinja sekä tulisijaluukkutuotanto. Myös maalaamo ja emalointilaitos menetettiin sekä joitakin konttoritiloja.
Paljon pahemminkin olisi voinut käydä, toteaa Sainio useampaan otteeseen haastattelun aikana. Tehtaan hitsaamo kuitenkin säästyi, ja siellä puukiukaita pystytään tekemään melko valmiiksi.
Alustavana ajatuksena toimitusjohtajalla onkin, josko kokoonpanoa voitaisiin tehdä jossakin muussa hallissa.
– Se voisi olla sellainen malli, että jos saataisiin joku väistötila nyt siksi aikaa, että tehdään uutta. Se on kuitenkin selvä asia, että luovuttaminen ei ole koskaan kuulunut keinovalikoimaani, eikä se kuulu tässäkään tilanteessa. Meillä on täällä niin osaava, ammattitaitoinen ja sitoutunut porukka.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Palokunnille valtava kiitos
Silminnähden liikuttunut Sainio on myös esittäessään toimittajalle toiveen välittää jutussa kiitokset pelastuslaitoksen väelle.
– Haluan sydämestäni kiittää heitä. Se jengi laittoi terveytensä... Juuri ennen kuin lähdin yöllä, kaksi heidän kaveriaan jäi seinän alle. Voimia heille. Sitä ei olisi tarvinnut sattua, Sainio huokaisee.
– Se tapa, kun näet miten ne menevät sinne liekkeihin... Olen arvostanut ja arvostan vielä enemmän nyt kun olen tämän itse nähnyt.
Mukana sammutustöissä oli Sainion tiedon mukaan parhaimmillaan 25 yksikköä yhtä aikaa. Joukossa oli niin pelastuslaitoksen kuin sopimuspalokuntienkin yksiköitä. Loukkaantuneet olivat sopimuspalokuntalaisia.
Kyltti yhä pystyssä
Kuvanottoa varten Sainio asettuu raunioiden eteen niin, että taustalla näkyy Narvin kyltti. Se on säästynyt palolta.
– Se nyt on noinkin pieni asia, mutta katsoin kun kattopeltiä napattiin, niin meinasin että kehtaako sanoa, että säästäkää se kyltti. Yksi työntekijä sanoi, että se on piipussa kiinni ja piippu yleensä jää viimeisenä palosta jäljelle. Ja siellä se nyt on.
Rakennus, josta piippu kohoaa, on vuodelta 1947, Sainio huikkaa.
– Se on ensimmäinen rakennus, kun on tälle tontille tehty.
Historia siis havisee Hinnerjoentien varrella, eikä se todellakaan lopu tähän. Lehtiä on vielä kääntämättä.
– Tämä paja on ollut olemassa vuodesta 1937 asti, eikä se lopu tähän. Vaan me noustaan tästä vielä, vaikka tänään tuntuu pahalta, Sainio sanoo pala kurkussa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.