Jos lähdetään siitä, että rokotteet avaavat alan, normaalisti ollaan avoinna vasta ensi vuonna, rajoitetusti syksyllä, ei vielä kesällä, sanoo muusikko, musiikkialan yrittäjä Markku Pekonen. Kuva: Juha Sinisalo
Muusikko, musiikkialan yrittäjä Markku Pekonen on kohta vuoden päivät sinnitellyt koronan kynsissä. Länsi-Suomen haastattelussa viime maaliskuussa hän totesi, että ilmassa ovat katastrofin ainekset.
Helmikuussa 2021 tapahtuma-alan tunnelin päässä ei juuri valoa ole: kulttuurikuppila Brummi on ollut kiinni joulukuusta lähtien.
Brummin ohella Pekosella on kaksi muuta tapahtuma-alan yritystä.
Liikevaihto romahti
Myös Taloussanomat haastatteli Pekosta viime vuoden huhtikuussa ja uudelleen tämän vuoden tammikuussa. Tammikuussa yrittäjä totesi molempien tapahtumatekniikan yritystensä liikevaihdon laskeneen noin 60 prosenttia viime vuonna.
Ravintolapuolella liikevaihto oli yhtä huono kuin tulipalovuonna 2019.
Taloussanomien haastattelussa mainittiin sana konkurssi. Siihen ajautumista Pekonen sanoo pitkittävänsä niin kauan kuin mahdollista.
Pekonen on monen muun kulttuurialan toimijan tavoin kritisoinut tapahtuma-alalle kohdistuvia koronarajoituksia. Ne sallivat pitää baarin auki karaokessa kävijöille puolelle normaaliasiakasmäärästä, mutta rajaavat trubaduurikeikan yleisömäärän samassa tilassa kymmeneen.
– Ei mitään järkeä.
Pekonen sanoo, että voisi periaatteessa siirtää karaoken Brummin isoon saliin ja ottaa sinne 120 asiakasta.Hän kertoo soittaneensa aviin parikin kertaa, ja sieltä on todettu tilanteen järjettömyys.
Normaalitilanne ensi vuonna
Nykyisillä rajoituksilla mennään kesäkuun loppuun saakka.
– Tavallaan hyvä veto ulottaa ne sinne saakka kuin herätellä toiveita, että tiloja voisi jo keväällä avata. Jos lähdetään siitä, että rokotteet avaavat alan, normaalisti ollaan avoinna vasta ensi vuonna, rajoitetusti syksyllä, ei vielä kesällä, Pekonen sanoo.
Toisaalta isot tapahtumajärjestäjät, kuten RMJ, ovat jo julkaisseet artistikiinnityksiään kesälle.
– On pakko yrittää jotain, sillä ala ei pystyssä, jos ei tee mitään. Kustannustuki pitää rahan liikkeessä, ja sekin jo on plussaa.
Kustannustuki pitää pinnalla
Myös Pekosen yrityksiä pitää pystyssä valtionkonttorilta haettava kustannustuki. Tuen saamisen edellytys on se, että liikevaihto on pudonnut 30 prosenttia. Alaraja tuelle on 2 000 euroa, mitä Pekonen pitää liian korkeana.
– Tapahtuma-ala on täynnä freelancereita, jotka toimivat yrittäjinä ja toiminimellä. Tulot ovat pieniä, joten se 2 000 euroakin olisi iso raha.
Suurena yllätyksenä yrittäjälle sen sijaan tuli, että kulttuurikuppila tipahti opetus- ja kulttuuriministeriön avustuslistalta.
– Kyseessä on kulttuurialan suora tuki, jota ovat saaneet muun muassa ohjelmatoimistot, äänifirmat ja pienet yksityiset teatterit.
Tukiviidakko on hänen mukaansa ylipäätään aika sekava.
– Monet virkailijatkin ovat ihan pihalla.
Pekonen tunnetaan aktiivisista päivityksistään sosiaalisessa mediassa. Helmikuussa hän kirjoitti, että kaikki on myytävänä, paitsi koti ja Tesla. Se ei ollut vitsi.
– Luovun omistamistani kiinteistöistä, jos joku haluaa sijoittaa. Ideaali tilanne olisi sellainen, että Brummi olisi tässä vuokralla.Julkisessa myynnissä ravintolakiinteistö sekä viereinen kiinteistö, jossa on yli 10 bändin treenitilat, ei vielä ole.
Striimaus kompensoi
Livestriimaukset ovat tuoneet helpotusta tilanteeseen. Pekonen vuokraa tiloja ja tekniikkaa yritysten striimeihin, kuten juhliin, webinaareihin ja tuotelanseerauksiin. Taloussanomien haastattelussa hän sanoo niiden olevan kannattavia, toisin kuin musiikin striimauksen.
Striimauskaan ei silti korvaa menetettyä ravintola- ja keikkaliiketoimintaa.
Uutta ovat ensi viikolla alkavat Olohuone-tyyppiset yhteiskunnalliset keskustelutilaisuudet, joista ensimmäinen on jo 18.2. Sen aiheena on kulttuuri. Ne tehdään yhdessä kaupungin kanssa.
– Kaupunki on lähtenyt mukavasti mukaan, siellä on huomattu, ettei tämänkaltainen toiminta pysy pystyssä itsestään. Merkittäviä kulttuurialan toimijoita ei ole varaa menettää, sillä jos täältä häviävät kylähullut toimijat, niitä ei enää saa takaisin. On kaupunginkin asia, että ne säilyvät hengissä.
Pekonen korostaa, ettei hän suinkaan ole yksin ongelmineen.
– Ongelmia on monilla muillakin paikallisilla toimijoilla.
Munat samassa korissa
Markku Pekonen on rakentanut yritystoimintaansa pikkuhiljaa viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän aloitti muusikkona teatterista, perusti oman musiikkitapahtuman ja veti kymmenkunta vuotta jazzyhdistystä.
Rinnalle hän rakensi liiketoimintaa, jonka tuotto tulee tapahtumista.
– Järkevästi kaikki on pelattu yhden kortin varaan, mutta tuskin kukaan osasi kuvitella tämänkaltaista tilannetta. Nyt olisi hyvä tietää, mikä valtion protokolla on, kun seuraava tulee vastaan. Monellakaan ei tee mieli enää olla tällä alalla.
Hän päätyi tapahtumatuotantoon omasta mielenkiinnosta eikä ole opiskellut alaa.
– Vastaavanlaisia tarinoita on maa ja oikeastaan koko maailma täynnä. Tilanne on yhtä ankea kaikkialla.
Ääni- ja tapahtumatekniikkapalvelut ovat mahdollistaneet sen, että Pekonen voi pyörittää Raumalla kulttuurikuppilan tapaista paikkaa.
– Ilman niitä ei olisi mitään mahdollisuuksia ylläpitää klubia.
Loman tarpeessa
Tuoreessa Facebook-päivityksessään Pekonen kirjoitti suunnittelevansa jäämistä lomalle loppuvuodeksi. Oman yritystoiminnan pelastaminen on hänen mukaansa osoittautunut kokopäivätyöksi.
– Pyörää on yritetty keksiä uudelleen ja pakko sanoa, että joka aamu vituttaa herätä ja miettiä, että mitähän se tänään olisi.
Yrittäjän pää on koetuksella, ja lomasuunnitelmat ovat todellisia, joskaan ei kuitenkaan ehkä loppuvuodeksi.
– Pariksi viikoksi puhelin ja läppäri myyntipäällikölle, ehkä siinä ehtisi vähän nollaantua.
Normaalitilanteessa Pekonen työllistää yritystensä kautta parikymmentä freelanceria. Vakituisia työntekijöitä on kaksi, ravintolapäällikkö ja myyntipäällikkö.
Brummi on saanut tukea myös yleisöltä. Pekosen mukaan ihmiset ostivat viime syksynä lippuja striimeihin ja jättivät peruuntuneiden keikkojen lippuja lunastamatta.
– Toiminta haluttiin selkeästi pitää pystyssä laajemminkin.
Musiikkistriimejä on tulossa jälleen keväällä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.