Mira Kimonen (vas.), Jaana Junnila Starck ja Jari Pouta ovat raumalaisia tai raumalaislähtöisiä ihmisiä, jotka asuvat ja työskentelevät Ruotsissa. Kimosen koti tosin on nykyäänkin Raumalla. Kuvat ovat haastateltavien omista arkistoista.
Ruotsissa tapahtuvista ammuskeluista, räjäytyksistä ja muista väkivallanteoista saa lukea suomalaisesta mediasta säännöllisesti – niin Länsi-Suomesta kuin muistakin medioista.
Maan kiristyneen turvallisuustilanteen takana on ennen kaikkea jengirikollisuus. Väkivaltaisuuden aalto vain kiihtyy, sillä syyskuu oli maan väkivaltaisin kuukausi lähes neljään vuoteen.
Pääministeri Ulf Kristerssonkin on todennut, että jopa viattomat lapset ja muuten sivulliset ihmiset joutuvat yhä enenevissä määrin kärsimään maata ravisuttelevasta vakavasta väkivallasta.
Länsi-Suomi kysyi kolmessa Ruotsissa asuvalta tai työskentelevältä entiseltä tai nykyiseltä raumalaiselta, miltä tilanne "sisältäpäin" oikein vaikuttaa.
Jari Pouta: Ei ole vaikuttanut arkeen
Vuosituhannen vaihteesta asti Ruotsissa asunut ja työskennellyt Jari Pouta kuvaa tilannetta näin:
– Jos menee viikko, ettei uutisissa sanota kertaakaan, että nyt on jossain ammuttu tai räjäytetty, se on epänormaalia.
Toteamus osoittaa tilanteen absurdiuden. Väkivallanteoista on tullut arkipäivää.
Paljasjalkaiseksi raumalaiseksi itseään luonnehtiva Pouta ja hänen vaimonsa asuvat Järna-nimisellä pienellä paikkakunnalla noin 40 kilometriä Tukholmasta etelään. Töidensä puolesta hän liikkuu Tukholmassa ja sen ympäristössä käytännössä päivittäin.
– Omaa elämää tai arkea tilanne ei sinänsä ole muuttanut. Mutta kyllä sellaista kuulee, että ihmiset eivät halua iltaisin käyttää tunnelbanaa tai mennä johonkin Tukholmassa olevaan tapahtumaan, Pouta sanoo.
Jaana Junnila Starck: "Välttelen ihmisjoukkoja"
Yksi Tukholmassa liikkumista välttelevä ihminen löytyy haastateltavaksi tähänkin juttuun. Vuodesta 1991 asti Ruotsissa asunut Jaana Junnila Starck sanoo, ettei juuri liiku Tukholman keskustassa.
– Asun Tukholman ulkopuolella Sollentunassa, joka on vähän kuin "Tukholman Espoo". Varmuuden maksimoimiseksi välttelen isoja ihmisjoukkoja, enkä käy Tukholman keskustassa oikeastaan ollenkaan. Siinä mielessä tilanne on vaikuttanut omiin valintoihini, Junnila Starck sanoo.
Jengiväkivalta on päivittäinen ja päivänpolttava puheenaihe niin mediassa kuin kahvipöytäkeskusteluissakin.
– Ilmiö on huolestuttava. Väkivalta on niin satunnaista, että se voi tapahtua oikeastaan missä vaan. Väkivalta ulottuu jo jengiläisten perheisiinkin, ja sivullisetkin voivat kärsiä, Junnila Starck sanoo.
Mira Kimonen: "Kyllä siihen turtuukin"
Raumalaisella Mira Kimosella on tilanteeseen monipuolinen perspektiivi, sillä hän asuu Raumalla, mutta käy länsinaapurissa useamman viikon pätkissä töissä.
– Aikoinaan asuinkin pysyvästi monia vuosia Ruotsissa, ja minulla on kolme Ruotsissa asuvaa aikuista lasta. Vuonna 2017 muutin takaisin kotiin Raumalle, mutta käyn yhä töissä Norrköpingissä, Kimonen kertoo.
Norrköpingissäkin on "tapahtunut aika paljon", Kimonen kuvailee.
– Rappukäytävissä on räjäytelty. Kesällä oli sellainen jakso, että jotain tällaista tapahtui kahdeksan kertaa yhden viikon sisällä, Kimonen sanoo.
Hän myöntää saman, minkä Poutakin: rajuistakin uutisista on tullut jo arkipäivää.
– Ei se sillä tavalla ehkä kauhistuta. Kyllä siihen varmaan vähän turtuukin, Kimonen sanoo.
Muiden syyttelyä vai yhteistyötä?
Aiheesta käyty julkinen keskustelu on jatkuvaa ja joskus kriittistäkin. Haastatellut löytävät siitä erilaisia puolia.
– Rivien välistä voi havaita, että kaikki puolueet alkavat nyt olla vihdoin ehkä yhdestä asiasta samaa mieltä: jotain pitäisi tehdä. Toisten syyttelemisen ja muiden virheiden etsimisen yli on ehkä päästy tässä ihan viimeisen parin viikon aikana, sanoo Jari Pouta.
Jaana Junnila Starck taas suhtautuu esimerkiksi pääministerin puheisiin kriittisemmin.
– Tuntuu, että se on yhä sitä muiden puolueiden syyttelyä, että mitä on aikaisemmin jätetty tekemättä. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja etsiä yhteistyötä. Ruotsi on poliittisesti aika naiivi yhteiskunta. Kukaan ei ehkä ole kuvitellutkaan, että kaikista hyväntahtoisista eleistä huolimatta edessä voi olla katastrofi, näkee Junnila Starck.
Tuntuu turvalliselta tulla kotiin Raumalle
Jengien jäsenistä suurin osa on maahanmuuttajataustaisia, ja siksi keskustelua on kytketty Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaan. Jotkut pitävät sitä epäonnistuneena.
Mira Kimonen taas toteaa, että kyse on ennemminkin yhteiskunnallisiin oloihin ja maahanmuuttajien taloudelliseen asemaan liittyvästä ongelmasta.
– Toki lähiötilanteet ovat mitä ovat, ja ilman muuta asialle olisi jotain tehtävissä. Mutta näkisin, että tämä on ennemminkin sosioekonominen ongelma kuin ihmisten synnyinmaihin liittyvä asia. Moni on kuitenkin jo kolmannen tai neljännenkin polven maahanmuuttaja, Kimonen toteaa.
Kimonen sanoo kokevansa Ruotsissa työskentelyn ja liikkumisen yhä turvalliseksi.
– Mutta kyllä sitä ajattelee, kun tulee Raumalle kotiin. Että mitä Ruotsissa keskustellaan ja miten turvallista kotona on. Kontrasti on aika iso, sanoo Mira Kimonen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.