Kone- ja metallialan osaajapula näkyy Satakunnassa

Kone- ja metallialan tunnustetaan olevan tällä hetkellä suuressa osaajapulassa. Ajat eivät ole suinkaan menossa parempaan suuntaan, sillä eläköitymisen myötä työelämästä jää sivuun iso määrä kokeneita ammattimiehiä. Huoli on suuri etenkin Satakunnassa, jossa on paljon alan yrityksiä.

– Osaajien saannin suhteen alalla on yhteinen huoli. Oppilaitoksilla on ollut vaikeuksia saada jopa linjoja täyteen. Osalla linjan oppilaista on kone- ja metalliala vasta kolmansina tai neljänsinä vaihtoehtoina, niin motivaatiota saa heidän osaltaan hakea, kertoo Teknologiateollisuuden Satakunnan aluepäällikkö Anu Lääveri.

Opinnot taistellaan väkisin valmiiksi

Osaajapulan suurin ongelma syntyy Lääverin mukaan siinä vaiheessa, kun motivaatiopulasta kärsinyt opiskelija valmistuu koulusta. Suuri osa kone- ja metallialan oppilaista vain taistelee opiskelunsa loppuun, kun luonnollista innostusta itsensä kehittämiseen ei synny.

Osa vaatii siihen myös opettajan vahvaa avustusta. Vaikka valmistuneella on koulutuksen jälkeen ammattilaisen paperit, on työpaikoilla nähty jälki alueen yritysten mukaan monesti kuitenkin ihan toista.

– Viidestä oppilaasta pahimmassa tapauksessa kaksi tai kolme kykenee hoitamaan annetut työt riittävällä ammattitaidolla. Onneksi motivoituneita on enemmistö ja heille löytyy varmasti töitä.

– Opettajat tekevät hyvää työtä kouluissa ja pystyvät räätälöimään aika tarkastikin oppilaskohtaisia opintoja.

Hyviä kokemuksia oppisopimuksesta

Alueen yritykset ovat toivoneet oppilaitoksilta työelämälähtöisempää opetusta ja tähän suuntaan on jo mentykin. Monet yritykset ovat kaivanneet siirtymistä jopa kohti oppisopimusmaista opetusta.

– Harjoittelusta saisi täsmäopetusta työelämän tarpeisiin. Osa yrityksistä on puhunut hieman sen tyylisestä mallista, mitä Saksassa on, Lääveri sanoo.

Eurajokelaisen metallialan yrityksen Proins Oy:n toimitusjohtaja Heikki Sulo myöntää osaajapulan haastavaksi. Hänen mukaansa pieni yritys ei voi oikein harkita edes suoraan koulunpenkiltä palkkaamista.   – Isompien yritysten pitäisi tehdä enemmän sitä tärkeää työssäopettamista. Vuosikymmeniä sitten esimerkiksi Rauman telakalle palkattiin nuorta ja kokematonta väkeä, jotka oppivat mestari–kisälli -suhteessa tehokkaasti.   Hänen mukaansa hyvää työntekijää ei kuitenkaan ikä määritä, vaan asenne työtä ja uuden oppimista kohtaan.   – Olemme palkanneet hiljattain oppisopimuksen kautta kaksi hyväasenteista nuorta. Koulutus toimi kaikin puolin erinomaisesti. Jos jotain toivoisi, niin teoriaopetusta olisi voinut olla vähän enemmän.   Sulon mukaan Suomen osaajapulassa katseet on välillä pakko kääntää ulkomaille.   – Samat lainalaisuudet pätevät sielläkin. Asenteesta se on paljon kiinni. Olemme olleet moniin Baltian maiden työntekijöihin erittäin tyytyväisiä Helsingin telakan projekteissa, mutta toki pettymyksiäkin on tullut vastaan.