Kuntatalouden asiantuntija Eero Laesterä tietää maineensa. Kun tämä konsultti kunnantalolle ilmestyy, se ei yleensä hyvää tiedä.
– Sanovat, että saavun paikalle omissa mustissani tai valtiovarainministeriön lähettämänä, hän letkauttaa saapuessaan Raumalle.
Laesterä tuntee Suomen ja erityisesti sen kunnat. Vuosikymmenten aikana hänellä on ollut toimeksiantoja yli 250 kunnassa.
Yleensä enemmän tai vähemmän kriisitunnelmissa.
– Ei ole kovin positiivista keikkaa vielä ollut. Kyllä saarnani aika tummanpuhuvia tapaavat olla, hän tuumaa hirtehisesti.
Leikkauslistoja keväällä luvassa
Eikä Rauma poikkeusta sääntöön tee, valitettavasti.
Kaupunki pyysi Perlaconin tuekseen valmistelemaan Vahva ja vakaa Rauma -talousohjelmaa.
Kuulostaa hienolta, mutta voin paljastaa: tämä johtaa leikkauslistoihin.
– Mennään niin syvälle rakenteisiin, että järkytämme monia ihmisiä. Puhutaan myös sellaisista asioista, joista ei ole saanut puhua.
Kun kaupungin taloudessa on 12–13 miljoonan euron sopeuttamistarve, ei säästötalkoissa juustohöylästä ole kuin haittaa.
Rakkaat rakenteet vai lisää veroja?
Kaupungin tilinpäätös painuu talousjohtaja Henri Seppäsen mukaan 10–15 miljoonaa euroa tappiolliseksi (LS 8.1.).
– Seppänen puhuu ihan totta, uskoisitte vaan häntä. No, toisaalta minä elän konsulttina siitä, ettei uskota, sanoo Laesterä naurahtaen.
Hänen tehtävänsä on saada milloin minkäkin kunnan päättäjät uskomaan, että kovat keinot ovat tarpeen.
– Raumalaisten täytyy nyt ymmärtää, että rakkaiden rakenteiden ylläpitäminen edellyttää 2–3 prosenttiyksikön korotusta tuloveroon.
"Viisastelen mieluummin"
Tilauksia Laesterän firmalle on piisannut niin, ettei mieli ole tehnyt kunnan leipiin.
– Esimerkiksi kaupungin talousjohtajana olisin varmaan sietämätön ja veemäinen johdettava. Mieluummin viisastelen konsulttina, hän veistelee.
Puolitosissaan kuitenkin.
Luottamustoimista hänellä on omaa kokemusta. Kuntavaalien ääniharava Laesterä johtaa Pälkäneen kunnanhallitusta – vaikka vuosi sitten ilmoitti luopuvansa paikastaan.
– Eivät päästäneet pois.
Kympin kaupunki syöksykierteessä
Kriisikunnan kriteereitä Rauma ei vielä täytä.
– Kaupungilla on isot ylijäämät. Hetken voi vielä kusta housuun. Mutta jos niin tehdään, tarvitaan sitten vielä nopeampia ja rajumpia korjausliikkeitä.
Raumalla meni vielä vuonna 2017 erittäin hyvin.
– Silloin Rauma oli taloudeltaan melkein kympin kunta. Sen jälkeen tulovirrat ovat ehtyneet ja syöksy on ollut nopea. Ei kuitenkaan poikkeuksellinen, samanlaisia on nähty muissa kakkoskaupungeissa.
"Raumalla paljon palvelupisteitä"
Laesterän on tarkoitus laatia kaupungin päättäjien kanssa pitkä lista toimenpiteistä ja niillä saavutettavista säästöistä.
– Sitten mennään niin pitkälle kuin on tarvetta. Tärkeää on ottaa esille nekin asiat, joihin ei haluta puuttua.
Raumalla on jo puhuttu päiväkodeista ja alakouluista (LS 12.1.). Muitakin palveluverkkoja on pakko tarkastella kriittisesti.
– Palvelupisteitä Raumalla on aika paljon. Ne on pystytty rahoittamaan, kun kaupungilla on mennyt niin hiton hyvin. Näkisin, että Raumalla on vielä palveluja, joista on melko helposti otettavissa ilman, että pitää vaikka vuokrata auto, jossa pääsee kirjastoon.
Viime perjantaina Laesterä palaveerasi Rauman johtoryhmän kanssa. Torstaina ovat vuorossa poliittiset päättäjät.
Kunnanjohtajan poika Juvalta
Eero Laesterä valmistui sosionomiksi Tampereen yliopiston kunnallistutkinnosta vuonna 1986.
Kunnallistutkinnon suorittaneista tuli tyypillisesti kunnanjohtajia, kunnansihteereitä ja muita virkamiehiä.
Laesterä oli sikäli erilainen nuori, ettei hänen tavoitteensa ollut kaupunginjohtajan virka.
– Isäni oli Juvan kunnanjohtaja, joten näin kotona läheltä millaista kunnanjohtajan elämä on. Yhteiskunnalliset asiat kuitenkin kiinnostivat ja kun mulla on aina ollut yritystoimintaa, suuntauduin pimeälle puolelle niin kuin opiskelijakaverit sanoivat, kertoo Laesterä.
Hän perusti Perlaconin jo Tampereella opiskellessaan.
Laesterä oli tekemässä laskelmia muun muassa silloin, kun Karkkilan kaupunki huojui konkurssin partaalla.
– Karkkila oli eka iso duuni. Sen jälkeen alkoi tulla kyselyjä kiihtyvään tahtiin, muistelee Laesterä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.