Kosti Koskisen tarina jatkuu näyttämöllä – tekeillä oleva kesäteatterinäytelmä nostaa esille taiteilijaelämän ja unelmat

Oikeista ihmisistä kertovat fiktiiviset romaanit ovat tämän syksyn hitti. Tuleva näytelmäkin on käsikirjoittaja Jussi Hietikon mukaan biofiktio.

| Päivitetty

Lokakuun aurinko piirtää puiden varjoja Rauman taidemuseon päätyseinään. Jussi Hietikko, Juha Lehtola ja Heta Kaisto asettuvat kuvaan kuvataiteilija Kosti Koskisen (1905–1983) entisen asunnon eteen. Koskinen asui Pinnalassa, nykyisessä taidemuseorakennuksessa 1950–1970-luvuilla. Koskisesta tekeillä olevan kesäteatterinäytelmän esityspaikkaa ei siis tarvinnut kauaa miettiä, ja sitä esitetäänkin Pinnalan pihassa ensi kesänä.

Pitäisikö tehdä?

Näytelmän käsikirjoittaja Jussi Hietikko koki Koskinen-herätyksen taiteilijasta kertovassa näyttelyssä viime talvena Rauman taidemuseossa, jonne hän korona-aikaan oli varannut puolen tunnin yksityisajan.

Taiteilijan elämää valottanut näyttely teki Hietikkoon suuren vaikutuksen.

– Tiesin hänestä nimen ja taulut, mutta en tarinaa.

Hietikko mietti, miksi kukaan ei ollut kirjoittanut Koskisesta näytelmää.

– Pitäisikö mun kirjoittaa, hän muistaa pohtineensa.

No tehdään kai!

Sen jälkeen hän lähti tapaamaan harrastajateatteriohjaaja Juha Lehtolaa.

– En ollut ohjannut mitään pitkään aikaan. Olin kyllä etsinyt tekstejä, mutta mikään ei tuntunut innostavan, Lehtola sanoo.

Koskinen kuitenkin kiinnosti, ja Lehtola lähti heti mukaan.

– Totta kai, kun kaveri oli noin innoissaan. En ole aiemmin ohjannut näytelmää, joka kertoo oikeasta henkilöstä.

Tuottajaksi he saivat Teatteriyhdistys Faken. Työryhmään kuuluvat myös Rauman Taiteilijaseura, jota Koskinen oli perustamassa 1945, ja Rauman taidemuseo.

Museossa ollaan mielissään siitä, että Koskisen tarina saa jatkoa.

– Se oli meillä toive ja haave. Silloin jo kun näyttelyä tehtiin, ajatuksena oli, että raumalaiset löytäisivät Koskisen. Siksi olen kovin iloinen ja onnellinen ideasta, museointendentti Heta Kaisto sanoo.

Moni tunsi Koskisen

Käsikirjoitus on vasta työn alla. Hietikko kertoo tavanneensa paljon Koskisen aikalaisia, joilta hän on koettanut onkia tietoja siitä, millainen ihminen Koskinen oli.

– Aika paljon on löytynyt ihmisiä, jotka muistavat hänet. Esille on tullut paljon pieniä juttuja. Yksi romanttinen lause luonnosta – luonto ja raumalainen maisema olivat Koskiselle tärkeitä – vei monta sivua eteenpäin, Hietikko kuvailee.

Myös Koskisen jäämistö, 13 pahvilaatikollista tavaraa on tullut pengottua.

– Lipuista ja lapuista saa paljon vihjeitä miten edetä dramaturgisesti.

Elämää ja unelmia

Oikeista ihmisistä kertovat fiktiiviset romaanit ovat tämän syksyn hitti. Tuleva näytelmäkin on Hietikon mukaan biofiktio.

– Käsikirjoituksessa on paljon sellaista, jota joudun kuvittelemaan.

Toistaiseksi teksti kulkee työnimellä Kosti Koskisen elämä ja unelmat.

– Enemmän unelmia kuin raakaa todellisuutta. Taiteilijatarinoita kerrotaan usein kossun vetäminä. Tämä ei ole sitä, Hietikko sanoo.

Koskisen elämässä unelmat eivät kuitenkaan toteutuneet ja taiteilija kuoli alkoholisoituneena ja rutiköyhänä.

– Hänen elämässään yhdistyy elämän hienous ja sen traaginen puoli. Koskinen oli äärimmäisen taitava liiankin monella osa-alueella, mutta hän ei osannut kanavoida luomismyrskyään. Hänellä oli valtava myllerrys päällä koko ajan.

Esille on tullut myös periksiantamattomuus.

– Kun käsi ei enää kyennyt maalaamaan, hän ryhtyi tekemään kollaaseja.

Tärkeitä ihmisiä taiteilijasta kertovassa musiikkinäytelmässä ovat Koskisen äiti Anna, vaimo Anni ja ystävä, taiteilija Kaisa Mäkelä, joka myös asui vuokralla Pinnalassa. Mäkelä kuoli äkillisesti kotiinsa, ja järkyttynyt Koskinen ei kyennyt osallistumaan hänen hautajaisiinsa.

– Hänellä oli tärkeä rooli Koskisen elämässä, joten olisi hienoa saada muistoja ja tietoja myös hänestä, Hietikko vinkkaa.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut