Terassille johtavalla koiraportilla syntyy välittömästi vipinää. Ensimmäiseksi paikalle loikkien kipittää pikkuruinen Martti, puolivuotias kääpiöpinseri.
Sen perässä hölkkäävät labradorinnoutajat Koda, pian 7 vuotta, Kaapo, 4 ja Antti, puolitoista vuotta.
Sisällä sohvan kupeessa Koda tyrkkää vierasta kuonollaan ja innokkaasti kiehnäten pyytää mukaan leikkiin. Suussa on jo muutamat leikit nähnyt, kuolan peittämä pehmolelu.
Saa röhnöttää sohvalla
Hyvin nopeasti käy selväksi, että Marianne Vatajan ja hänen Petteri-puolisonsa Raumalla sijaitseva koti on myös koirien koti.
Ne saavat esimerkiksi nukkua vanhempiensa sängyssä.
– Hyvin mahtuvat, meillä on 180-senttinen sänky, Marianne vakuuttaa.
Sohvallakin ne saavat röhnöttää ja saunaankin saa mennä. Etenkin Kaapo ja Martti viihtyvät lauteilla.
Keittiöön ei sen sijaan ole asiaa silloin, kun siellä tehdään ruokaa. Myös Petteri-puolison lasten huoneiden ovet pysyvät kiinni.
– Käytän positiivista koulutusmetodia, mutta rajat täytyy olla.
Kuin omia lapsia
Jennika Vatajan kotona Eurajoella valtaa pitävät kissat. Hänellä ja puoliso Jerellä on neljä kissaa, joista kolme on maatiaisia ja yksi Maine coon -rotuinen kisu.
Jennika pitää kissoja omina lapsinaan, aivan kuten Marianne-sisko koiriaan. Kissat kiehtovat, koska ne ovat ”oman elämänsä kuninkaita ja kuningattaria”.
Jennika myöntää, että kotona tehdään päätöksiä kissojen ehdoilla. Kissojen takia esimerkiksi asutaan omakotitalossa, jossa on sisäportaat ja lasitettu terassi, missä kissat voivat turvallisesti tarkkailla ja ihmetellä ympäröivää luontoa.
Jos kissa asettuu nokosille lattialle unohtuneen vaatteen päälle, ei kissan unia häiritä.
Myös Marianne ja miehensä valitsivat koirille sopivan omakotitalon. Pihalla on tilaa temmeltää ja treenata kilpailuja varten.
Henkilöauto vaihtui pakettiautoon, missä on hyvin tilaa koirien kuljetuskopeille ilmastointia unohtamatta.
Robotti-imuri on pelastus
Jennika ja Marianne eivät tunnustaudu himosiivoojiksi. Karvoja on kaikkialla, sille ei vaan voi mitään.
– Tärkein asusteeni ovatkin kissankarvat, Jennika nauraa.
Karvoja pyörii myös koirakodin nurkissa. Marianne hankki äskettäin robotti-imurin, jota hän kehuu. Se kiertää talon pari kertaa päivässä ja pitää paikat aiempaa vähemmän karvattomina.
Myös Jennika on jo aiemmin ostanut robotti-imurin ja samasta syystä.
– Ei kuolaa, hiekkaa tai karvoja jaksa stressata. Tämä on meidän elämäntyylimme. Jos haluaa lemmikkejä, niiden elämään pitää mukautua, sisarukset toteavat ja lisäävät, että toki hekin haluavat, että koti on perussiisti.
Sisustus eläinten ehdoilla
Molemmissa kodeissa sisustusta mietitään eläinlasten ehdoilla.
Punaisena lankana on ihmislapsiperheistä tuttu periaate: mitään herkästi rikkoontuvaa tai lasta helposti vahingoittavaa ei kotiin kannata hankkia.
Ei siis kalliita lasimaljakoita tai arvokkaita sohvia eikä sähköjohtoja kovin näkyville paikoille.
Ei myöskään viherkasveja tai kukkia maljakkoon, vaikka itse niistä kuinka nauttisi.
Sisarusten kodeissa koirat ja kissat ovat onneksi tehneet vain vähän tuhoja ja silloin, kun jotain pientä on tapahtunut, ovat ne ajoittuneet lähinnä pentuaikoihin.
Töissäkin eläinten kanssa
Rakkaus eläimiin on vaikuttanut myös sisarusten ammatinvalintaan.
Marianne on täydentänyt koulutetun hierojan koulutustaan koirahieronnalla ja Rauman nuorisopalveluissa työskentelevä Jennika on myös lemmikkien valokuvaaja.
Eläinrakkaus ei ole mikään ihme, sillä jo lapsuudenkodissa oli hamsteri, pupu ja kissoja. Silloin hoidosta tosin vastasi lähinnä äiti.
Ei ole kotia ilman lemmikkejä
Koti ilman lemmikkejä? Olisiko se edes mahdollista?
– Ei! Jennika Vataja ja Marianne Vataja vastaavat.
Koti ilman lemmikkejä olisi ”tylsä, kylmä ja huumorintajuton”.
Molemmat pelkäävät pimeää, ja jos he ovat yksin kotona, lemmikit tuovat turvaa.
– Ja onhan se kivaa, kun kotiin tullessa joku on innoissaan vastassa, Jennika sanoo.
Näin säästämme energiaa
Koti vuonna 1964 rakennettu, öljylämmitteinen omakotitalo Rauman Kourujärvellä. Asuinneliöitä noin 113.
Takkatulta ja kynttilänvaloa! Meillä on varaava takka ja ilmalämpöpumppu, ja niiden avulla saa lämpöä torppaan.
Varmistetaan, että latureiden johdot muistetaan irrottaa seinästä asti aina, kun laitteille ei ole tarvetta.
Kuivausrumpu jää lomalle, sen käyttöä yritetään välttää mahdollisimman paljon.
Suihkussa on toiminto, että vettä tulee vain 4 minuutin ajan. Yritän saada pestyä alle tuon ajan. Siitä onkin tullut itselle vähän sellainen kilpailu, miten nopeasti suihkussa pystyy käymään.
Marianne Vataja
Näin säästämme energiaa
Koti vuonna 2007 rakennettu omakotitalo Eurajoella, 168 asuinneliötä, lämmitysmuotona poistoilmalämpöpumppu.
Varaavaa takkaa käytetään aiempaa enemmän. Kynttilänvalo korvaa osan valaistuksesta.
Otamme lyhyempiä lämpimiä suihkuja.
Pudotamme huonelämpötilan 20 asteeseen.
Ei pidetä viihdelaitteita tai valoja turhaan päällä.
Jennika Vataja
Lisää kotiin ja asumiseen liittyviä juttuja 5.10. ilmestyneessä Koti-erikoisjulkaisussa (www.ls24.fi).
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.