Puolisonsa Merja Kemppaisen ottamassa valokuvassa Risto Kosamo astelee mökkipihalla Säkylässä ja kantaa puita. Tupa pitää saada lämpimäksi.
Nelisen päivää karanteenia kerrostaloasunnossa riitti, ja mökillä saa ulkoilla, kun naapureita ei ole.Helpotusta hän tuntee senkin takia, että on nyt kotona ja epätietoisuus siitä, pääseekö ja pitääkö lähteä Suomeen vai ei, on poissa.
Vielä pari viikkoa sitten Risto Kosamo teki töitä Saksassa Meyer Werftin telakoilla, missä työn alla on kaksi hieman yli 350-metristä Global Clas -luokan suurristeilijää. Hän on vuodesta 2016 alkaen työskennellyt eurajokelaisen RR Site Servicen tehtävissä eri puolilla maailmaa.
Viimeiset puolitoista vuotta hän on ollut Saksassa saman firman kautta Almacon tehtävissä Wismarin, Warnemünden ja Stralsundin telakoilla. Tehtäviin kuuluvat muun muassa asennusvalvonta, tarkastukset ja materiaalitilaukset.
Nyt hänellä ei monen muun tavoin ole aavistusakaan, milloin töihin pääsee palaamaan.
Epätietoisuus pahinta
Koronaviruksen aiheuttama tilanne alkoi telakalla olla puheenaihe vasta viimeisen parin viikon aikana. Kaikki muuttui todella nopeasti, Kosamo muistelee.
- Epidemian vaikutus ei tosiaan näkynyt telakalla mitenkään ennen kuin vasta aivan viimeisten päivien aikana.
Työntekijöille kerrottiin reilu viikko sitten tiistaina, että telakka, jossa Global 2 on rakenteilla, suljetaan toistaiseksi koronaviruksen aiheuttaman terveysvaaran takia.
He saivat siirron Wismariin ja ehtivät tehdä töitä Global 1:n parissa muutaman päivän, kun Wismarin telakkakin suljettiin.Kotiinpaluun päivämäärä muuttui yhtä rivakkaa tahtia.
– Työnantaja onneksi hoitaa kaikki lentojen varaukset, eikä niissä ollut mitään vaikeuksia.
Hän on kuullut, että työkaverit eri puolilta maailmaa ovat myös päässeet turvallisesti koteihinsa.
”Edes ovea en ole avannut”
Kun Risto Kosamon lento viime sunnuntaina laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle, hän hurautti vuokra-autolla suoraan Raumalle työkaverinsa kanssa. Kolmas kollega jatkoi vielä matkaa Poriin.
Raumalla hän jäi heti kotikaranteeniin.
– Ei auta, pakko sopeutua, mutta onhan oma terveys tärkeä asia. Tehdään niin kuin määrätään.
– Edes rappukäytävässä en ole käynyt enkä ovea avannut.
Olo on hyvä eikä mitään oireita ole. Aikakin on kulunut kohtalaisen mukavasti.
– Vanhoja nauhoituksia olen katsellut ja aika paljon elokuvia. Päivittäin tulee pidettyä yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin sosiaalisen median kautta.
Merja-puolisoa karanteeni ei koske, mutta työnantajansa toivomuksesta hän on kotona miehensä karanteenin ajan. Lenkillä ja ruokaostoksilla hän on tosin käynyt.
Töiden valmisteluja
Vaikka työmaalle paluun ajankohdasta ei kukaan osaa sanoa mitään, tulee työtietokone avattua aika ajoin.Kosamo miettii keskeneräisiä asioita ja töiden tärkeysjärjestyksiä tulevaa varten, kun laivanrakennuksen pääsee taas aloittamaan.
– Kaikki on ihan auki ja kiinni siitä, miten epidemia etenee ja milloin rajat alkavat avautua. Olen varautunut pitkäänkin taukoon.
Toimeentulo tietysti mietityttää. Ensimmäiset pari viikkoa menevät vapaita pidellessä, mutta entä jos poikkeustilanne pitkittyy?
– Onneksi on liitto, jonka kautta saamme tarvittavaa päivärahaa. Lisäksi hallitus on esittänyt muutoksia työttömyysturvaan parantamalla väliaikaisesti turvaa niin, että työttömyyden viisi omavastuupäivää poistuisivat ja työttömyysturvan enimmäisaika ei kuluisi lomautusten aikana 16. kesäkuuta asti.
– Saa nähdä, tuleeko tämä muutos koskaan voimaan, Risto Kosamo pohtii.
Entä kun karanteeni päättyy viikon kuluttua?
– Täytyy karanteeniajan jälkeenkin pysytellä hissukseen ja omissa oloissa, koska tilanne on niin poikkeuksellinen. En usko, että kenelläkään on vielä vastausta epidemian pituudesta ja kuinka kauan tilanne jatkuu samanlaisena vai tuleeko siihen vielä jotain muutoksia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.