Kuvanveistäjä Kerttu Horilalla on kokemusta karanteenista. Sairastaessaan rintasyöpää yhdeksän vuotta sitten, hän vietti syöpähoitojen aikana kaksi kuukautta eristyksessä seuranaan vain netti.
– Joten olen kokenut tämän ennenkin, ja nyt tilanne on ihan erilainen, sillä myös mieheni Heikki on kanssani karanteenissa, Horila kertoo.
Aina elämäntapa
Linnoittautuminen omaan kotiin Vanhaan Raumaan ei ole tuottanut ongelmia. Viikonloppuna järjestyi ruuan kotiinkuljetuskin avuliaiden ihmisten avulla.
Pidetty taiteilija täyttää ensi kuussa 74, hän nauraa olevansa vanha mummu, kävelevänsä huonosti ja näyttävänsäkin vanhalta. Taidetta hän tekee edelleen aktiivisesti: tuottelias kausi alkoi jo syksyllä ja on jatkunut koko kevään.
– Taiteen tekeminen on ainoa tapa elää enkä voisi kuvitella tekeväni muuta. Minulla on aina ollut vahva taiteellinen kunnianhimo ja pyrkimys itseni ylittämiseen.
Huumori elää
Mielialaan koronaviruksen uhka ei ole vaikuttanut.
– Huumoria pitää jopa jarruttaa, ettei teoksista tule liian hauskoja. Ja missään tapauksessa en aio ryhtyä tekemään mitään koronaveistoksia!
Horila myöntää, että hänellä on ideaali tilanne, sillä omasta kodista työhuoneelle on vain harppaus.
– Minulla on monella tapaa helppoa, sillä töissä ei ole muita kuin minä eikä siellä ei käy kukaan.
Työhuoneella asiat on järjestetty niin, että veistosten tekeminen on mahdollisimman vaivatonta: Horila istuu työskennellessään satulatuolilla ja työpöydän alla on isot pyörät, joiden avulla veistoksen saa kätevästi vietyä uuniin.
Kissanaisia kesään
Taiteilija on pitkin talvea jakanut kuvia valmistuneista veistoksistaan Facebookissa. Työhuoneella on valmistunut teräväkatseisia kissoja ja ikääntyneitä satuhahmoja.
– Nyt tekisi mieli tehdä vielä yksi veistos, mutta sitä varten pitäisi tilata lisää savea, taiteilija pohtii.
Ensin Horilan teoksiin tulivat ihmisten vaatteisiin puetut jänikset, sitten kissat.
– Kissoja tosin tein jo nuoruudessani, sellaisia isoja, jopa jättimäisiä. Niitä oli esillä ensimmäisessä näyttelyssäni täällä Raumalla, Merikapteeni Risto Rannikon löytöretkessä.
Uudet kissanaiset ovat kaukana leppoisista kotikissoista. Narttu, Emo ja Mirri näyttävät aika ilkeiltä.
– Narttu on näistä se häijyin. Mirri on johtajahahmo. Ovat ne aika ikävän näköisiä, eivät pidä näitä ”kissavauvojaan” kovin lempeästi vaan lähinnä roikottavat niitä, taiteilija nauraa.
Horilan mukaan hänelle on aika luonnollista, että naiset ovat ottaneet kissan hahmon.
– Jos miettii, mikä eläin on lähinnä naisen luonnetta, niin ensimmäiseksi tulee mieleen kissa. Naista voisi kuvata myös lehmä tai kana, mutta lehmiä en kyllä voisi kuvitella tekeväni.
Lumikki jäi piiaksi
Kissanaisten ohella Horila on tehnyt ikääntymiseen liittyvää teossarjaa Asiat eivät mene, kuten on kirjoitetttu. Satujen ja tarinoiden maailmasta poimitut hahmot ovat vanhoja.
– Vanhuus-teema liittyy omaan ikääntymiseen, ja teokset syntyvät niistä ajatuksista, joita itsellä on mielessä. Olen hakenut töihini tarinoita ja tuonut niihin elementtejä, joissa on ajatuksia ja kysymyksiä herättävää ristiriitaa.
Yksi veistoksista on hymyilevä klovni, joka pitelee kädessään surullista naamiota. Klassikkosadun Lumikki puolestaan on jo kahdeksankymmentä.
– Lumikki jää kääpiöiden piiaksi loppuelämäkseen ja Peter Panista tulee vanha, äkäinen mies.
Sarjaan kuuluu myös nukkea sylissään pitävä ikääntynyt prinsessa.
Maalareiden seurassa
Teokset ovat menossa kesän näyttelyyn Keravan taidemuseo Sinkkaan. Naisia, naamioita ja villiä luontoa -näyttelyä varjostaa monien kesän tapahtumien tavoin epätietoisuus.
– Nyt näyttää siltä, että ainakin avajaiset siirtyvät.
Näyttelyn piti aueta museossa toukokuun puolivälissä.
Samaan tilaan on kuvanveistäjän kanssa tulossa maalareita: Samuli Heinonen, Jenni Hiltunen, Elina Ruohonen ja Eeva Peura.– Kaikki ovat upeita tekijöitä, Samuli Heinonen esimerkiksi maalaa susien päitä.
Veistoksia tulee kaikkiin museon tiloihin.
– Työni sopivat sinne, sillä Sinkassa on tiloja kolmessa kerroksessa. Teokseni tarvitsevat pieniä, intiimejä tiloja.
”Taiteen tekeminen on ainoa tapa elää. Muuta en voi kuvitella. Minulla on vahva taiteellinen kunnianhimo ja pyrkimys itseni ylittämiseen.”Kerttu Horila
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.