Salon Seudun Sanomien ja Länsi-Suomen urheilutoimittajat puivat jalkapallon Suomen Cupin surkeaa tolaa.
Eetu Setänen, Länsi-Suomen urheilutoimittaja ja Pallo-Iirojen pelaaja:”Morjens Juha! Salon Palloilijat ja Rauman Pallo-Iirot kohtaavat sitten tammikuisessa Kakkosen Cupin lohkovaiheen ottelussa.
Siinä on jo yhdessä lauseessa murjottu perinteinen jalkapallon Suomen Cup sellaiseen henkihieveriin, etten tiedä, mistä sitä edes aloittaisi. Mitä mietteitä ottelu sinussa herättää?”
Juha Tuuna, Salon Seudun Sanomien urheilutoimittaja:”Terve Eetu! Ottelu herättää mielenkiinnon, jos unohdetaan ajankohta ja sarjajärjestelmä. SalPa on harjoitellut vasta kaksi viikkoa ja kasassa on vaivaiset 14 sopimuspelaajaa, joista puolet on 2000-luvulla syntyneitä omia junioreita.
Ja nyt pitäisi lähteä pelaamaan kinosten keskelle vuoden ensimmäinen virallinen ottelu. Ei ihme, että futisväellä on cuppi nurin.”
Setänen: ”Pallo-Iiroilla on siinä mielessä päinvastainen tilanne, että uudella brittivalmentajalla Scott Greenillä on kasassa jo parikymmentä sopimuspelaajaa, joilla voisi lähteä pelaamaan Kakkosta.
Jos uudistuneen Suomen Cupin hyviä puolia ajatellaan, niin SalPa ja Iirot voisivat hyvin kohdata tähän vuodenaikaan pelkässä harjoituspelissäkin, joka hytistäisiin ainakin näin pelaajan näkökulmasta enemmän tai vähemmän pois alta.
Nyt kinosten keskellä on ainakin pienenä panoksena lisää kilpailullisia otteluita maailman pisimpään treenikauteen. Kakkosen Cupin alkulohkojen voittajat jatkavat pudotuspeleihin ja finalistit varsinaiseen Suomen Cupiin liigajoukkueita vastaan.
Mutta se, että Veikkausliigan, Ykkösen, Kakkosen ja piirisarjojen joukkueet pelaavat keskenään omat esikarsintansa, on karannut aika kauas siitä ideasta, mitä cup itselleni edustaa.
Että alempien sarjatasojen daavidit saavat mahdollisuuden haastaa ja yllättää goljattinsa.”
Tuuna: ”Jalkapallo kun on lajina luonteeltaan vielä sellainen, että yllätykset tai edes numeraalisesti tasaiset ottelut ovat todennäköisempiä kuin esimerkiksi koripallossa.
Täksi kaudeksi henkiin herätettyyn koripallon Suomen Cupiin yritettiin tuoda tätä raamatullista vastakkainasettelua keinotekoisesti antamalla alemman sarjatason joukkueiden heittää kymmenen ”tasoituskolmosta” ennen ottelua.
Eikä se kauaa lämmitä, kun vastapuolella oli Suomen paras koripalloseura Vilpas, jonka tasoero ykkösdivariseuroihin on noin 50 pistettä ottelussa.
Koriscupiin osallistuukin vain kolme liigaseuraa ja KTP:n päävalmentaja Tomi Kaminen totesi alasarjaseura Räppäkäpälien (!) kohtaamisen jälkeen osuvasti: ’Näistä tapahtumista on meille enemmän riesaa kuin iloa – vähän jää huono mieli kaikille’.”
Setänen: ”Voin samaistua Kamisen kommenttiin myös alasarjajoukkueen näkökulmasta.
Se, että pelasimme Pallo-Iirojen kanssa talvella 2017 Kolmosen joukkueena cupin silloisessa lohkovaiheessa FC Interiä ja IFK Mariehamnia vastaan vieraskentällä, oli aika lähellä huonoa mieltä kaikille.
Okei, olihan liigajoukkueiden kohtaaminen hieno kokemus sinänsä, mutta hallipelien katsojamäärät mitattiin kymmenissä, eikä 4–0 ja 5–0 päättyneissä otteluissa pelillisesti juuri järkeä ollut. Mielestäni tarina olisi ollut aivan erilainen, jos vaikka FC Inter olisi tullut kauniina kesäpäivänä kylään Rauman Äijänsuolle.
Siitä olisi voinut rakentaa kauden kohokohtatapahtuman, jossa olisi voinut hätyytellä Pallo-Iirojen yleisöennätystä (1 287). Viimeksi ennätystä kutiteltiin muuten Suomen Cupin viidennen kierroksen ottelussa, kun FC Lahti kävi kesäkuussa 2007 kuittaamassa Raumalta 0–3-voiton.
Siitä päästäänkin kysymykseen, mitä nykyiselle fiaskocupille pitäisi mielestäsi tehdä?”
Tuuna: ”Palata aitoon ja entiseen cupiin, jossa voitolla jatkaa ja häviöllä tippuu. Ensimmäiset 3–4 kierrosta maaliskuussa, seuraavat 1–2 kierrosta huhtikuussa, puolivälierät toukokuussa, välierät kesäkuussa ja finaali heinäkuun ensimmäisenä lauantaina ennen europelien alkua.
Ykkösen ja Veikkausliigan seurat tulevat mukaan porrastetusti viimeistään, kun on 32 joukkuetta jäljellä. Arvonta jokaisen kierroksen jälkeen, kotietu aina alempisarjalaiselle.
Välieräparien arvonnan yhteydessä arvotaan myös se, kumman välierän voittaja isännöi finaalia – näin huipennusta ei tarvitse pelata puolityhjällä Töölön stadionilla.
Tämä on toki aivan liian yksinkertaista, sillä kuulen jo liigaseurojen ulinan kaikesta epäoleellisesta.
Jos cupin arvostusta halutaan nostaa, on seurojen oltava eturintamassa. Nykyinen tilanne on halveksuttava – kuka muistaa hallitsevan cupmestarin nimen ilman Googlea?”
Setänen: ”Olen hyvin samoilla linjoilla kanssasi. Suomen Cupille on tehty nyt niin monta uudistusta, että se alkaa muistuttaa kauneusleikkausaddiktia, joka silvotaan lopulta hengiltä.
Vuonna 2006 perinteisessä pudotuspelimuodossa pelattuun Suomen Cupiin osallistui 368 joukkuetta. Vuonna 2018 osallistujamäärä oli enää 52 joukkuetta.
Ja mitä teki Palloliitto: uuden kauneusleikkauksen. Jos edes arvostuksen rippeet halutaan palauttaa, sitä ei tehdä harjoitusottelumaisissa hallipeleissä tai jäisillä tekonurmilla, vaan siirtämällä cup kesään ja uhraamalla jokunen työtunti markkinointiinkin.
Raha- ja tasoerot vain kasvavat, mutta niin vain esimerkiksi Englannissa, Espanjassa ja Ranskassa pikkuseurat ovat lätkineet isompiaan laulukuoroon.
Niin kauan kuin tällaiset yllätykset tarjoavat romantiikkaansa, joukossa menee muutama rökäletappiokin. Suomessa uhriutuville liigajoukkueille vaivanpalkaksi pitäisi riittää, että cupin kautta rahakas paikka Euroopan kentillä siintää vain muutaman voiton päässä.”
Tuuna: ”Loppujen lopuksi kyse on siitä, miksi ja kenelle Cupia pelataan. Liigaseurojen ehdolla kinoksille vai suomalaiselle jalkapallon ehdoilla suomalaisille jalkapalloihmisille?
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.