– Nyt tuntuu vapauttavalta, kun voin jo puhua ensi kesän projektistani Helsinki Biennaalissa. Tähän asti minun on pitänyt hyssytellä asiaa jopa kotonani, Jaakko Niemelä naurahtaa.
Raumalainen kuvataitelija on yksi maanantaina julkaistuista ensimmäisistä taiteilijoista, jotka osallistuvat ensi kesänä järjestettävään Helsinki Biennaali 2020 -taidetapahtumaan.
Muut ovat Paweł Althamer, Katharina Grosse, Gustafsson&Haapoja, Hanna Tuulikki, IC-98, Marja Kanervo, Tadashi Kawamata, Alicja Kwade, Laura Könönen, Tuomas A. Laitinen, Mario Rizzi sekä Maaria Wirkkala. Lisäksi mukaan on kutsuttu BIOS-tutkimusyksikkö.
12.6.–27.9. järjestettävään biennaaliin osallistuu noin 35 kansainvälistä taiteilijaa tai taiteilijaryhmää sekä Suomesta että maailmalta.
– Nyt tiistaina Lontoossa julkistetaan jälleen osa taiteilijoista, ja viimeistään maaliskuussa kaikki taiteilijat pitäisi olla selvillä, Niemelä kertoo.
Tykkitielle tai ruutikellariin
Helsinki Biennaali 2020 rakentuu Suomenlinnan ja Santahaminan välissä sijaitsevalle Vallisaarelle, jolla on pitkä sota- ja kulttuurihistoriallinen taustansa.
Taide sijoittuu ulos vanhan tykkitien varrelle ja historiallisiin sisätiloihin, ruutikellareihin ja tyhjilleen jääneisiin asuinrakennuksiin.
Biennaalin kantava ajatus on keskinäinen riippuvuus: jokainen asia ja teko vaikuttaa toiseen ja kannattelee kokonaisuutta.Taiteilijat on kutsuttu luomaan Vallisaareen uusia paikkasidonnaisia ja väliaikaisia teoksia tai esittämään olemassa olevia teoksia, jotka asettuvat vuoropuheluun saaren kanssa.
– Ensimmäisen kerran järjestäjät ottivat minuun yhteyttä vajaa vuosi sitten. Sen jälkeen olen käynyt tutustumassa Vallisaareen pariin otteeseenkin, Niemelä kertoo.Kuraattorit, Helsingin tademuseo HAMin näyttelypäällikkö Pirkko Siitari ja julkisen taiteen päällikkö Taru Tappola, ovat antaneet tapahtumalle alaotsikon Sama meri.
– Ekologinen kriisi on tuonut meidät valtavien muutosten kynnykselle, ja se määrittää yhteistä tulevaisuuttamme kaikkialla. Biennaalin alaotsikko Sama meri viittaa tähän tilanteeseen, joka koskee kaikkia, mutta vaikuttaa eri paikoissa eri tavoin. Meren lailla se on monimutkainen, muuttuva kokonaisuus, joka ohittaa kaikki rajat ja näyttäytyy erilaisena eri perspektiiveistä, kertovat kuraattorit.
Isän innoittava ura hyötynä
Jaakko Niemelälle biennaalin alaotsikko sopii "kuin piippu merikarhun suupieleen".
– Meri ja saaristo liippaavat läheltä omaa tekemistäni ja historiaani, hän toteaa ja viittaa merikapteeni-isäänsä Erkki Niemelään, jonka merenkulkijan ura on innoittanut taiteilijaa aiemminkin.
Helsinki Biennaali on myös osa Helsingin kaupungin merellistä strategiaa, jossa kaupungin saaristoa tehdään vetovoimaiseksi tuomalla merellisiä palveluita entistä paremmin kaikkien ulottuville.Vaikka ensimmäiset biennaalin taiteilijat onkin julkistettu, peittää salaisuuden verho edelleen Vallisaareen nousevaa taidekokonaisuutta.
– Emme saa puhua töistämme mitään, vaikka ainakin omalla kohdallani suunnittelutyö on jo pitkällä, ja ensimmäiset luonnokset on jo hyväksyttykin. Seuraavaksi ryhdyn tarkentamaan suunnitelmaani, ja rakennustöihin päästään sitten keväällä.
Salainen teos ei sijoitettavissa uudelleen
Sen verran Niemelä suostuu paljastamaan, että hänen teoksensa tulee olemaan hyvin "paikkalähtöinen". Teoksen suunnitteleminen tiettyyn tilaan onkin raumalaistaiteilijalle tyypillinen työskentelytapa.Niemelä on tunnettu myös valotilataideteoksistaan.
– Koska biennaalin ajankohta sijoittuu kesään, valojen käyttö voi olla hieman haastavaa, joten sitä seikkaa minun täytyy vielä pohtia.Jaakko Niemelälle osallistuminen suureen kansainväliseen taidenäyttelyyn merkitsee paljon.
– Se tuo meriittiä, joten se voi poikia muita projekteja, sillä tapahtuma kerää paikalle kuraattoreja eri puolilta maailmaa. Lisäksi on hienoa tutustua toisiin taiteilijohin ja luoda uusia kontakteja.
Taidetapahtuman päätyttyä Vallisaari palautetaan virkistys- ja luontomatkailukäyttöön, ja taideteokset puretaan. Osa niistä tullaan sijoittamaan muualle Helsinkiin.
– Olen suunnitellut teokseni saaressa yhteen tiettyyn paikkaan, joten sitä ei voi näin ollen sijoittaa uudelleen, Niemelä toteaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.