Turun yliopisto tutkija Anna-Maria Isola puhui viime viikonloppuna Kitukrännin parlamentissa nuorten pahoinvoinnista. Isola on tutkinut muun muassa osallisuuden merkitystä.
– Aikamme tärkein kysymys on, miten omalla esimerkillämme voimme viedä lapsia ja nuoria pois kulutuskeskeisestä ajattelusta, sanoo Turun ylipiston tutkija Anna-Maria Isola.
Isolan mukaan se ei ole pelkästään ilmastoteko, vaan palvelus nuorten itsetunnolle.
Muun muassa hyvinvointia ja osallisuutta tutkinut Isola piti viikonloppuna Kitukrännin parlamentissa alustuksen keskustelulle nuorten pahoinvoinnista.
Alustus pohjautui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Nuorisotutkimusverkoston ja valtion nuorisoneuvoston marraskuussa julkaisemaan Nuorten elinolot -vuosikirjaan sekä Turun yliopistossa tehtyyn tutkimukseen nuorten köyhyyskokemuksista.
Isolan mukaan yksi ahdistusta ja pahaa oloa nuorissa aiheuttava tekijä on juuri kuluttamisen paine. Jos ei ole tietynlaisia vaatteita tai kännykkää, joutuu helposti pilkan ja kiusaamisen kohteeksi.
– Myös energiakriisi huolettaa nuoria ja aiheuttaa heissä unettomuutta. Olen kuullut jopa pohdintaa, pitäisikö ennemmin ostaa ruokaa vai unilääkkeitä.
Uutta yhteisöä ei syntynyt
Erityisen huolissaan Isola on muutamasta ryhmästä. Hän nostaa esiin korkeakouluopiskelijat, pienen joukon alle 15-vuotiaita rikoksentekijöitä sekä pienituloisten perheiden nuoret.
– Korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyys kasvoi dramaattisesti koronan aikana. Noin kolme viidestä opiskelijasta kertoo yksinäisyyden tunteen lisääntyneen.
Isola huomauttaa, että korona-aikaan opiskelunsa aloittaneet joutuivat vaikeaan tilanteeseen: vanhat ympyrät jäivät, mutta uutta yhteisöä ei päästy rakentamaan rajoitusten vuoksi pitkään aikaan.
Yhtä lailla Isola on huolissaan pienestä joukosta alle 15-vuotiaita lapsia, jotka tekevät rikoksia. Isolan mukaan jengit saattavat helposti käyttää hyväkseen nuoria, jotka eivät ole rikosoikeudellisesti vastuussa.
Nuoret taas hakevat jengeistä osallisuuden kokemuksia, joita he eivät välttämättä ole muualta saaneet.
– Vaikka lapsi tai nuori käyttäytyy ongelmallisesti, olisi silti tärkeää tulla ihmisenä hyväksytyksi. Usein jo yksi perheen ulkopuolinen aikuinen riittää tähän, Isola sanoo.
Nuorten päästävä mukaan toimintaan
Nuorten pahoinvointi herätti yleisössä paljon keskustelua. Esiin nostettiin muun muassa huoli vapaaehtoistyön hiipumisesta. Nuorille tärkeitä, perheen ulkopuolisia ihmisiä, kuten valmentajia, on yhä vaikeampi saada mukaan toimintaan.
Keskusteluun nousi myös harrastusten aiheuttama eriarvoisuus. Vähävaraisten perheiden harrastusten tukeminen ja erilaisten harrastusmahdollisuuksien luominen nähtiinkin erityisen tärkeänä, jotta osallisuuden kokemuksia pääsee syntymään.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.