Familia Raittola, 33, löysi rakkauden Swazimaasta. Kuusi vuotta sitten hän lähti katsomaan miten yhteiselo poikaystävän kanssa sujuisi Afrikassa.
– Sain nopeasti töitä ja seuraavana vuonna menimme naimisiin. Ennen naimisiinmenoa kävimme yhdessä Suomessa, jotta perheeni ja kaverini saivat tavata mieheni, Familia Raittola kertoo.
Swazimaalainen hääkulttuuri eroaa suomalaisesta. Kolmipäiväisiin juhliin on tapana kutsua koko kylä.
– Perjantaina oli kirkko, lauantaina vastaanotto ja sunnuntaina perinteinen swazimaalainen osuus, jolloin itsekin pukeuduin swazimaalaiseen juhla-asuun. Juhlat vietettiin mieheni isoäidin kodissa, joka on suvun tukikohta. Virallisia kutsuja lähetettiin lähes sata, mutta häiden tyyliin kuuluu, että paikalle saa tulla kuka tahansa, joten juhliin tuli toinen sata kyläläistä, Raittola hymyilee.
Häihin pääsi matkustamaan myös kourallinen Raittolan perhettä ja ystäviä Suomesta.
– Perheeni on hyvin avoin ja tuli mainiosti juttuun mieheni sukulaisten kanssa. Meillä kaikilla on lämpimiä muistoja häistä.Häiden jälkeen Raittola vaihtoi töihin hotelliin ja aviomies jatkoi töitä alakoulun liikunnanopettajana.
Loppuvuodesta 2017 Familia Raittola alkoi odottaa pariskunnan lasta. Pariskunta pohti, jäisivätkö he asumaan Swazimaahan vai tulisivatko Suomeen.
– Itse olin ihan valmis synnyttämään Swazimaassa, mutta mieheni ehdotti, että tulisimme Suomeen. Päätimme katsoa hiljalleen, viihtyykö mieheni Suomessa ja miten elämä lähtee täällä rullaamaan.
Yhteinen koti löytyi alkuun Turusta.
– Mies sai todella nopeasti töitä rakennuksilta. Samaan aikaan hän opiskeli suomen kieltä ja pääsi opiskelemaan ammattikouluun rakennusalaa suomenkieliselle linjalle, Raittola kertoo.
Parin tytär on nyt kolmevuotias ja perhe asuu nykyisin Maskussa Familia Raittolan lapsuudenkodissa.
– Isäni on rakentanut talon 80-luvun lopulla. Itse emmin muuttoa takaisin tänne metsän keskelle, mutta mieheni oli innoissaan. Onhan tämä minulle valtavan rakas paikka, mutta erityisesti talvella tuntuu, että olemme aika kaukana kaikesta.
He ovat remontoineet kotia mieleisekseen. Ensimmäisenä kuntoon laitettiin keittiö ja kylppäri.
– Onhan tässä projektia, mutta pikkuhiljaa laitamme paikkoja kuntoon. Kesällä keskitymme talon maalaamiseen ja pihaan – vaikka minussa ei olekaan yhtään puutarhurin vikaa, Raittola naurahtaa.
Raittola kertoo, että äitiys on ollut hänen elämässään käänteentekevä asia, joka on nostanut esiin monia tunteita – myös vaikeita. Hänelle kirjoittaminen on aina ollut luonnollinen tapa käsitellä asioita. Häneltä on ilmestynyt omakustanteenaTerkkui äitilt -kirja, jossa kerrotaan kymmenen erilaisen äidin tarina.
– Ajatus kirjasta syntyi vauvavuonna. Äitiys on ollut minulle henkisesti raskasta. Koin raskaaksi oman identiteetin menettämisen ja nyt koen, että olen saanut pala palalta itseni takaisin. Halusin kirjoittaa kirjan, jossa tuodaan esille erilaisia tarinoita äitiydestä, koska moni pohtii samoja asioita, mutta luulee olevansa niiden kanssa ihan yksin, hän toteaa.
Kevääseen toi kirjan ilmestymisen lisäksi kiireitä myös kuntavaaliehdokkuus vihreiden listoilla.
Familia Raittolan on helppo ymmärtää miehensä haasteita kotiutua uuteen maahan, onhan hän ollut vastaavanlaisessa tilanteessa.
– Olemme iloisia siitä, miten hyvin kotiutuminen on tapahtunut, mutta todellisia ystävyyssuhteita on vaikea solmia vieraassa maassa. Koin aivan samoja tunteita Swazimaassa.
Hän toteaa suomalaisen ja afrikkalaisen kulttuurin eroavan suuresti toisistaan.
– Swazimaalaiseen kulttuuriin kuuluu rentous ja ajatus siitä, että kaikki järjestyy. Suomessa pingotetaan enemmän, eikä täällä ole samanlaista yhteisöllisyyttä. Kaipaan arkeeni enemmän Swazimaan rytmiä ja rentoutta.
– Mieheni isä työskenteli suurlähettiläänä ja heidän perheensä on asunut monissa maissa. Tämä on varmasti helpottanut sopeutumista myös Suomeen. Toisinaan tuntuu, että hän on enemmän suomalainen kuin minä, Raittola hymyilee.
Korona-aika on estänyt matkat Swazimaahan. Perhe aikoo lomailla siellä heti tilanteen rauhoituttua.
– Ennen koronaa ehdimme onneksi vierailla tyttäremme kanssa siellä. Swazimaassa koronatilanne on ollut tosi paha, ja sitä on ollut kamalaa seurata täältä käsin, kun en voi tehdä mitään. Huoli miehen sukulaisista on ollut kova, Familia Raittola toteaa.
Talon ostaminen on vahvistanut pariskunnan päätöstä jäädä Suomeen.
Syksyllä Familia Raittola aloittaa uuden työn Turun vankilassa erityisohjaajana.
– Odotan innokkaasti uuden työn alkua ja toivomme, että mies saa töitä opintojen jälkeen. Haaveenamme on tulevaisuudessa rakentaa talo Swazimaahan ja viettää siellä osan aikaa. Haluamme rakentaa elämää kahden maan välille, Raittola sanoo.
Teksti: Eeva Lehtinen
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.