Kun olemme kiertäneet Sepän talon huoneet ja Milona Sadekallio on kertonut esillä olevien satojen töidensä taustoja, hän toteaa, että vuosi sitten tapahtui jotain merkityksellistä.
– Tätä näyttelyä ei olisi syntynyt, ellei eräs mieshenkilö olisi tullut elämääni ja pyyhkäissyt jalat altani, ja varmaan minäkin tein hänelle niin.
– Hän on muusani, joka on haltioissaan, että minulla on tällainen pakkomielle. Hän on positiivinen kannustajani, joka totesi, että sun on pakko viedä näitä töitä esille.
Siksi Sadekallio siis seisoo Sepän talossa satojen töidensä keskellä ja on itsekin vähän ihmeissään. Ujoksi ihmisten joukossa itseään luonnehtiva Sadekallio on rakentanut yhteen huoneeseen myös pienen työtilan. Siinä hän aikoo tehdä lisää töistä ripustettavaksi näyttelyynsä.
Ihmeissään Milona Sadekallio on siitäkin, että hän möi töitään jo näyttelyn avajaisissa.
Ei mikään ihme, että muusan mielestä Sadekallion pitäisi tehdä taidetta työkseen. Se on myös Sadekallion haave, mutta ainakaan vielä ei siltä tunnu.
– En miellä itseäni millään tavalla taiteilijaksi, hän sanoo.
– Näen tunteita paperilla, en teknisiä onnistumisia. Kuinka voisin luonnehtia itseäni taiteilijaksi, kun työni ovat teknisesti päin helvettiä?
Tunteet tauluissa
Milona Sadekallion nimi on monelle tuttu Hellapuu-vaatemerkistä. Yrityksen toiminta loppui kolme vuotta sitten, ja Sadekallio koki raskaan loppuun palamisen.
Kuvien tekeminen ja kirjoittaminen ovat olleet tärkeitä purkautumiskeinoja.
– Masennuspillereitä seinällä, hän luonnehtii.– Olen siinä mielessä perisuomalainen, että en osaa näyttää tunteitani. Minun tapani on kuvittaa tunteet tauluiksi.
Sadekallio on piirtänyt ja kirjoittanut lapsesta lähtien. Hän on kotoisin Rovaniemeltä ja kertoo kasvaneensa luovan suvun keskellä.
Rovaniemeltä hän muutti reilut parikymmentä vuotta sitten ensin Turkuun ja muutaman pysähdyksen kautta Raumalle vuonna 2014.
Kalju keijukainen
Kun Elsa ottaa vallan, Milona Sadekallio ryhtyy maalaamaan. Elsasta on Sepän talon näyttelyssä useita potretteja, kasvoilla ja ilman kasvoja.
Elsa on ollut Sadekallion elämässä aina. Sadekallio kuvailee Elsaa maskuliinisemmaksi kuin mitä tämä antaa ymmärtää. Elsalla on isot silmät, jotka ovat samalla vaativat ja kauniit.
– Elsa on kalju keijukainen. Hän on oman mielikuvitukseni hahmo, jolla ei aina ole ollut nimeä.
Sukupolvensa shamaani
Sadekallio näkee paljon unia ja hänellä on ”hullunvilkas” mielikuvitus. Sadekallion harvasanainen isoisä totesi aikoinaan, että ”jos suvussa olisi shamaaneja, Milona olisi tämän sukupolven shamaani”.
Se oli uskomaton kohteliaisuus, Sadekallio sanoo.– Aloin ymmärtää itseäni ja identiteettiäni paremmin.
Lappilaisuus kuuluu aika ajoin myös Milona Sadekallion puheessa.
Lopuksi nuotioon
Obsessive compulsive order – hallittu vai hallitsematon kaaos-näyttelyssä esillä olevat työt on tehty vuosien 1998 ja 2021 välisenä aikana.
– Kotona on vielä lisää, Sadekallio nauraa.
Yksi huoneista on merkattu K-18. Siellä on töitä ajalta, jolloin Sadekallio työskenteli erotiikka-alalla.
– Muistan, miten lapsuudessani ja nuoruudessani seksi oli hillitön tabu. Itse olen aina ajatellut seksistä avoimesti, ja toivon, että aihetta avattaisiin enemmän juuri lapsille ja nuorille.
Milona Sadekallio on päättänyt, että kun näyttely 13. elokuuta illalla sulkeutuu, hän sytyttää nuotion ja heittää sinne kaikki myymättä jääneet luonnokset.
Se on myös yksi konkreettinen merkki matkalla ulos loppuun palamisesta. Edessä on jotain uutta, johon liittyy uuden tuotemerkin kehittelyä.
Enempää Milona Sadekallio halua kertoa.
– Minulla ei ole mitään aikataulua!Obsessive compulsive order – hallittu vai hallitsematon kaaos-näyttelyssä Sepän talossa (Alfredinkatu 3) Milona Sadekallion taidetta 13.8. asti (avoinna 25.7. asti klo 15–20 ja 28.7.–13.8. ke–su klo 14–19.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.