Porin taiteiijaseuran Tos O! Valtavan virran varrelta -näyttely tuo esille satakuntalaista nykytaidetta. Ensimmäisessä huoneessa katsoja kohtaa lattialle levittäytyvän ja kymmenistä palasista koostuvan Anni Hurmilan Maailma sekaisin -teoksen.
Lintuperspektiivista kuvatun maiseman reuna-alueilla elementit vaihtelevat abstraktista esittävään.Keskellä maisema on selkeämpi muistuttaen karttaa tai ilmakuvaa. Hurmila on kertonut teoksen viittaavan ihmisen haluun paloitella luontoa. Reunojen ja keskustan välille muodostuu vaikutelma jännitteisestä liikkeestä.
Pysyykö kuva, tai maailmamme, koossa vai hajoaako kaikki? Huoli ihmisen ja ympäristön suhteesta on ajankohtainen.Maria Leppälän teoksissa perinteiset käsityöt, viisaudet ja rituaalit seka luonnon nykytila tuodaan esille kuvin ja sanoin.
Kangasliinoille kirjaillut kaadetut puut ja pääkallot kuin huutavat ikimetsien puolesta luoden uhkakuvan metsä talouden kulutustahdista ja -mahdista, jossa puu nähdään vain raaka-aineena. Vastakohtana tälle näyttäytyvät vanhat uskomukset metsään liittyvästa pyhyydestä.
Leppälän posliinimaalausten kaatuneet kannot ja rihmastojen yksityiskohdat tuovat esille hahmoja ja muotoja metsän keskeltä. Aiheena ovat ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen kipupisteet.
Pasi Vainionpään keraamisissa veistoksissa toistuu mietteliäs ihmishahmo, joka on yhdistetty esineisiin - jopa kahlein. Teokset saavat katsojan pohtimaan ihmisen suhdetta materialismiin.
Kulutuskulttuurin oravanpyörä määrittää elämäämme, tarpeemme muodostuvat sosiaalisen paineen ja mainosten kautta. Se saa meidät jatkuvasti ostamaan uutta ja luopumaan vanhasta. Tässä tohinassa ihmisen arvo ja toisista välittaminen unohtuu.
Teoksessa Tarpeettomat ihmiset pahvisen banaanilaatikon pohjalla lojuu kukkuroittan pilaantuneiden banaanien värisiä pohdiskelevia päitä.
Jonna Lepistön suloisen raadollisissa maalauksissa ruokakasat, ihmishahmot ja villit roiskeet tulvivat kankaalta pastellinsävyisin värein. Maalaukset ottavat kantaa tämänhetkisen ruokakulttuurimme järjettömään yltäkylläisyyteen.
Taidehistorian asetelmamaalausten erityinen tehtävä oli muistuttaa ihmistä kuolevaisuudesta ja kaiken katoavaisuudesta. Taiteella on ollut aina tämä erityinen tehtävä, muistuttaa, avata silmiä ja haastaa ajattelemaan.
Nayttelyn nimi viestii satakuntalaisesta kaunistelemattomasta suorasukaisuudesta, ja liittyy tietysti myös Kokemäenjokeen.
Nimi on myös symboli. Joet indikoivat ihmisen aiheuttamista muutoksista luonnossa, vedet likaantuvat ja tulvivat, kalat tai simpukat kuolevat.
Onko ihmisella mahdollisuus vaikuttaa vai onko ainoa vaihtoehto antaa virran viedä? Satakuntalainen taide on ajankohtaisten kysymysten äärellä, varrella virran.
Tos o! Valtavan virran varrelta Porin taiteilijaseuran näyttely Rauman taidemuseossa 6.1.2020 saakka.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.