Ensi keskiviikkona käynnistyy eduskuntavaalien ennakkoäänestys, ja puolueiden vaalityö on täydessä vauhdissaan.
Rauman seudun elinkeinoelämän vaalipaneelissa pohdittiin yritysmaailman kasvun ja kehittymisen teemoja seitsemän eduskuntavaaliehdokkaan voimin. Mukana olivat Emmi Flyktig (kd.), Eeva Kalli (kesk.), Mikko Kaunisto (vas.), Matias Marttinen (kok.), Pasi Mäenranta (ps.), Juha-Pekka Vaarala (vihr.) ja Juha Viitala (sdp).
Kaikki ehdokkaat olivat samaa mieltä kahdessa kysymyksessä. Ylimielisen kyllä-vastauksen sai kysymys, pitäisikö Suomessa tehdä kokonaisvaltainen teollisuuspolitiikan uudelleenarviointi, johon sisältyvät muun muassa liikenne-, energia- ja koulutuskysymykset.
Toinen myönteisen vastauksen kaikilta saanut kysymys oli, pitäisikö laissa säätää enimmäismääräajat, joiden sisällä ympäristöluvat pitää saada käsiteltyä.
Paikallinen sopiminen, uhka vai mahdollisuus?
Erilaisia näkemyksiä kirvoitti kysymys siitä, pitäisikö vapauksia työehdoista paikallisesti sopien lisätä lakiin kirjaten. Viitala totesi aluksi, että paikallinen sopiminen on tälläkin hetkellä täysin mahdollista, ja työehtosopimukset määrittelevät vain minimitason.
– Tässä haetaan selvästikin vain työehtojen huonontamista, hän sanoi.
Uhkana hän näki sisämarkkinoiden kuihtumisen pitkän ajan kuluessa palkansaajien ostovoiman heikentymisen vuoksi.
Marttinen haastoi näkemyksen. Hän on tehnyt lakialoitteen paikallisen sopimisen laajentamisesta myös työnantajaliittoon kuulumattomille yrityksille. Tämä hyödyttäisi Marttisen mukaan erityisesti pieniä yrityksiä.
Viitala totesi haastamisen olevan hyvä asia vaalipaneeleissa, ja vastapallona hän kysyi Marttiselta, halutaanko työehtoja heikentää. Marttisen mielestä kysymys kuulosti uhkakuvien luomiselta vaalien alla. Työehtosopimus säilyisi kuitenkin perälautana.
– Eihän yrittäjällä ole mitään arvokkaampaa resurssia kuin työntekijänsä, hän sanoi.
Kalli oli samoilla linjoilla Marttisen kanssa, kun taas Kaunisto toi esiin eriävän kannan. Hänen mielestään paikallinen sopiminen on kaksipiippuinen asia, joka voi aiheuttaa epävakautta.
Mäenrannalle paikallisen sopimisen laajentaminen sopisi, kunhan työehtosopimus on perälautana. Äskeisen ehdon mainitsi myös Vaarala ja lisäsi että työmarkkinajärjestöjen pitäisi saada neuvotella työehtosopimuksista ilman, että poliitikot puuttuvat asiaan.
Valtatie 8 tärkein yksittäinen hanke
Ehdokkailta kysyttiin vain yhtä tärkeintä hanketta, jota he lähtisivät Rauman seudulta edistämään. Valtatie 8:n parantamisen mainitsi yli puolet ehdokkaista. Sen mainitsivat Kaunisto, Marttinen ja Mäenranta, ja lisäksi Flyktig vastasi kulkuyhteydet sisältäen niin valtatie 8:n kuin raideliikenteenkin.
Viitalakin sisällytti valtatie 8:n vastaukseensa vastaten vielä laajemmin teollisuuden mahdollistamisen, myös vihreän. Vaarala vastasi ydinvoiman.
Kalli puolestaan nosti esiin suomalaisten metsien käytön. Kallin vastauksesta virisi monen puheenvuoron keskustelu metsäpolitiikasta.
Ehdokkailta kysyttiin, tarvittaisiinko Satakuntaan oma yliopisto. Kaikkien muiden paitsi Kauniston mielestä tarvittaisiin.
Kaunisto korosti näkemyksen olevan henkilökohtainen, ei välttämättä puolueen kanta. Hänen mielestään Satakunnan oma yliopisto ei välttämättä ratkaisisi kokonaisongelmaa. Jo olemassa olevaa satakuntalaista koulutusta sen sijaan pitää kehittää.
Kalli ja Vaarala käyttivät aiheesta puheenvuorot ja olivat samoilla linjoilla siinä, että nykyisiä opiskelumahdollisuuksia pitää kehittää, ja Satakunnan oma yliopisto olisi pitkän linjan prosessi.
Vaalipaneelin juonsi Länsi-Suomen päätoimittaja Janne Rantanen.
Tallenteen paneelista voit katsoa tästä: