Kaikki alkoi ryöstöstä.
Silmien ummistamisen ja kauniiden unien lähettiläs, Nukkumatti, sai oman tv-sarjansa vuonna 1959 Itä-Saksassa, joka oli 10 vuotta aiemmin perustettu Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle. Alueelle, jossa kylmä sota jylläsi vakoilu- ja valvontaorganisaatio Stasin ilmiantajineen.
Yleisradion Pikku Kakkosestakin vuosikymmenien ajalta (1973–2003) tutun hahmon syntytarinassa pidettiin silmät hyvinkin ammollaan, kun DDR:n valtion televisiokanava DFF:n ohjelmajohtaja Walter Heynowski huomasi ilmoituksen länsisaksalaisesta, eli vihollisen, lehdestä.
Siinä puffattiin kuukauden varoitusajalla uutta tv-sarjaa nimeltä Nukkumatti (Das Sandmännchen). Idea oli oitis kaapattava Itä-Saksan televisioon, sillä seikkailihan hahmo jo valtion radiossakin.
Itä- ja länsitelevisioilla alkoi kilpailu lasten sieluista. Kilpajuoksun voitti Itä-Saksa vain yhdeksän päivän erolla.
– Nukkumatista (Unser Sandmännchen) tuli sosialismin lempeä lähettiläs rautaesiripun takaa, ikään kuin DDR:n kauniit kasvot, kertoo Nukkumatin kylmä sota -tietokirjan (SKS, 2021) kirjoittaja Sakari Silvola.
Kun DDR:stä on kyse, herää väistämättä kysymys, että oliko Itä-Saksan Nukkumatti propagandan välikappale? Sakari Silvolan mukaan kyllä ja ei.
– Vältän käyttämästä tätä sanaa, vaikka todisteita väitteisiin pystyy löytämään. Tekijöiden motiivit olivat kuitenkin kunnialliset ja sarjaa toteutettiin niiden ehtojen puitteissa, jotka asetettiin tuohon maailman aikaan sosialistisessa valtiossa. Sanoisin, että Nukkumatti esitteli ajan kuvaa, kertoo Silvola, joka on haastatellut sarjan tekijöitä.
Tv-sarjassa Nukkumatti vieraili lähinnä vain sosialistisissa maissa sekä piipahti ”ystävällismielisissä kapitalistisissa” länsimaissa, kuten Suomessa ja Japanissa, jossa DDR:n kommunistijohtaja Erich Honecker oli vieraillut.
– Viittaus politiikkaan nähtiin muun muassa, kun Nukkumatti kävi jaksoissa esimerkiksi Itä-Saksan kansanarmeijan vieraana. Parissa Suomi-jaksossa 1980-luvulla Nukkumatti vieraili Lapissa.
Sarjassa näytettiin unelma arjesta vehreässä betonilähiössä puistoineen, kauppakeskuksineen, jäätelökioskeineen, raitiovaunuineen ja kiiltävine Trabanteineen.
– DDR:n lähiöt olivat tuohon aikaan lupaus paremmasta asumisesta, jossa palvelut ovat lähellä. Lähiöt esitettiin hohdokkaina, sillä DDR oli vuotava valtio, jossa yritettiin estää asukkaita karkaamasta.
Toisen maailmansodan jälkeen, kun Saksa oli jaettu idän ja lännen välillä kahtia sodan voittaneiden kesken, oli Itä-Saksasta karannut noin 2,7 miljoonaa ihmistä vuoteen 1961 mennessä.
Tuona vuonna idän ja lännen väliin rakentui myös Berliinin muuri, jota sarjassa ei ole näytetty.
Stop motion -animaatiossa esiintyvän ikonisen nuken suunnitteli Gerhard Behrendt sekä menopelit ja muut vempeleet lavasteita myöten Harald Serowski.
– Muutenhan hahmo liikkui sarjassa monenlaisella menopelillä, muun muassa avaruusaluksella, riippuliitimellä ja kuumailmapallolla. Jälkimmäinen kiellettiin sitten sarjasta, kun sitä käytettiin loikkauksen välineenä idästä länteen. Myös riippuliito oli ollut kiellettyä DDR:ssä.
Nukkumatti oli mukana avaruuden valloituksessa ja esitteli myös itäblokin insinööritaidonnäytteitä.
– Muun muassa Delphin-ilmalaiva, jota suunniteltiin pitkään, mutta joka ei koskaan valmistunut. Nukkumatti-nukke kävi oikeasti avaruudessa Sigmund Jähnin mukana 1970-luvun lopulla, Silvola kertoo.
Silvola kertoo, että Nukkumatti oli kylmän sodan selviytyjä. Harvinainen sellainen, joka voitti kylmän sotansa. Berliinin muuri murtui marraskuussa 1989. Kylmä sota katosi, Nukkumatti jäi.
– Itä-Saksan Nukkumatti on lapsien sankari ja monessa eri sukupolvessa, Silvola sanoo.
Toni Rasinkangas
Parrakkaiden pikkumiesten armeija
Sakari Silvola sai ensikosketuksensa Nukkumattiin lapsena, kun hänen perheensä asui Länsi-Saksassa, jossa näkyi Itä-Saksan tv. Siitä lähtien DDR:n pujoparta on viehättänyt häntä.
Ensimmäisen tietokirjan tekeminen ei silti ollut Silvolalle mikään kevyt urakka.
– Pohjatyön olin tehnyt jo monen vuoden aikana, mutta isotöinen tietokirjan tekeminen oli. Nukkumattiin pääsin kiinni jo 2000-luvun alussa, kun olin Helsingin Sanomain säätiön stipendiaattina Berliinissä. Sain tutkia Nukkumattia ja haastatella sen tekijöitä vuoden ajan.
Silvolaa yllätti, kuinka hitaasti noin 350 DDR-aikana tuotettua Nukkumatti-sarjan jaksoa syntyivät.
– Sarjan ensimmäinen jakso tehtiin pikana, mutta myöhemmin tekijöillä saattoi kulua jopa vuosi noin kolmen minuutin jakson tekemiseen kaikkine töineen. Pelkkä studioaika oli toista kuukautta.
Silvolalla on kirjahyllyn päällä kokoelma DDR:n parrakkaita pikkumiehiä, joilla hänen lapsensa ovat saaneet luvan leikkiä.
– No, itse olen niistä enemmän innoissani kuin lapseni, Silvola nauraa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.