Ammattilobbari on elementissään. Maria-Elena Ehrnrooth aloitti elokuussa Rakennusmestarit ja -insinöörit AMK (RKL) -yhdistyksen toimitusjohtajana ja luonnehtii pestiä ”hurjan mielenkiintoiseksi”.
Jäsenkenttään tutustumisen lisäksi hän aikoo perehtyä alaan myös ”montun reunalla”. Rakennusala on muun yhteiskunnan tavoin muutoksen alla. Yksi asia kuitenkin pysyy.
– Ala on pitkälti ihmistyötä. Vaikka materiaalit ja työmenetelmät kehittyvät, ihmiset ovat jatkossakin pääosassa.
Murrosajan haasteiden lista on pitkä: ilmastonmuutos, kestävä rakentaminen, kuntien korjausvelka, johtamisen kysymykset, kustannustehokkuus ja esimerkiksi uuden teknologian hyödyntäminen kaikessa tekemisessä kuljetusten optimointia myöten.
Ehrnrooth nostaa esimerkiksi kunnat, jotka taiteilevat korjausvelan puristuksessa. Hän näkee, että selviämisen kannalta keskeinen kysymys on se, miten hyvin julkinen velka pidetään aisoissa ja saadaan samaan aikaan rakennettua turvallisia ja terveellisiä tiloja.
Suomessakin ovat yleistyneet siirrettävät rakennukset, jotka Ehrnroothin mielestä ovat fiksuja ratkaisuja tilanteessa, jolloin ei ole tarvetta pitää rakennuksen käyttötarkoitusta samana vuosikymmeniä.
– Nyt tarvitaan päiväkoteja, mutta kymmenen vuoden kuluttua hoivakoteja. Myös pysyvien rakennusten muunneltavuus on tärkeää.
Mitään uusia ongelmia nämä eivät ole, Ehrnrooth korostaa.– Hyvä rakentaminen on aina yhtä ajankohtaista, ja osaavasta työnjohdosta on krooninen pula.
Hän kiittää sitä, että kiinteistö- ja rakennusalan eri toimijat ovat vuosia verkottuneet aktiivisesti. Kaikki rakennuttajia, arkkitehtejä ja huollon ammattilaisia myöten tunnistavat ja tunnustavat alan tilanteen.
Jos rakennusalalla on murros käynnissä, sitä se on myös yhdistystoiminnassa. Ehrnrooth onkin maininnut yhdeksi tärkeimmäksi tehtäväkseen tehdä asioita uudella tavalla niin, että toiminta kiinnostaa myös nuoria.
– Opiskeluaikana moni on vielä mukana, mutta sitten kun jäsenyys tulee maksulliseksi ja vapaa-ajasta taistelee niin moni, kuka haluaa osallistua kokouksiin?
Ehrnrooth tietää, mistä puhuu, sillä perheellisen vanhemman huono omatunto on hänellekin tuttu asia. Hän uskookin, että mitä perhekeskeisempää yhdistystoiminta on, sitä helpompi osallistumista on perustella nuorille rakennusmestareille.
– Uskon, että ihmisillä on edelleen luontainen tarve tehdä yhdessä ja olla vuorovaikutuksessa.
Uusi toimitusjohtaja puhuu mentoroinnin puolesta. Hiljaista tietoa tulisi siirtää alan kokeneilta tekijöiltä tuoreille ammattilaisille. Leipätyön ulkopuolinen ammatillinen kehittyminen on tärkeää, hän korostaa.
Ehrnrooth haluaisi myös kasvattaa alan tervettä ammatti-itsetuntoa ja karsia turhaa vaatimattomuutta.
Maria-Elena Ehrnrooth on kunniakkaan, 115 vuotta vanhan yhdistyksen ensimmäinen nainen toimitusjohtajana. Hän on myös ensimmäinen toimitusjohtaja, joka ei ole koulutukseltaan insinööri tai rakennusmestari.
Hän oli aiemmin Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton johdossa, ja silloin hän suoritti laillistetun kiinteistövälittäjän LKV-tutkinnon.
– Nyt en ehkä ehdi opiskella insinöörin uutta tutkintoa, mutta jotain rakennusoppia olisi ehkä hyvä hankkia.– Onneksi Metropoliasta saa rakentamisen perusopetusta kätevästi etänä, Ehrnrooth hymyilee.
”Olen heti raumalainen, kun porilainen tulee vastaan”
Maria-Elena Ehrnrooth (o.s Savolainen) on syntynyt ja käynyt koulut Raumalla. Uran suuntaviivat naputeltiin jo nuorena. Hän muistelee olleensa järjestöaktiivi ja ihminen, jonka oli vaikea sanoa ”ei”.
– Silloin tein järjestötyötä vapaaehtoisena, nyt saan siitä palkkaa, hän hymyilee.
Ehrnrooth harrasti laajasti urheilua, taidettta ja musiikkia. Hän oli mukana muun muassa Rauman Elokuvaajissa ja taideryhmä Liitteessä.
Hän valmistui ylioppilaaksi Raumanmeren iltalukiosta 17-vuotiaana ja lähti Turkuun opiskelemaan.
Työuralle mahtuvat niin Martti Ahtisaaren konfliktinratkaisujärjestö CMI, ulkoministeriö, Kokoomuksen kansainväliset tehtävät kuin viestintätoimisto Kaiku Helsinki.
Raumalta hän muistaa myös avustavan toimittajan pestin silloisessa Uudessa Raumassa vuonna 1989.
Nykyisin Maria-Elena Ehrnrooth käy Raumalla ehkä kerran kesässä. Raumalaisuus silti on jo pysyy ja nostaa päätään aika ajoin.
– Olen heti raumalainen, kun porilainen tulee vastaan!
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.