Vaikka ympäristönsuojelupäällikön työtä ohjaavat pykälät ja tosiasiat, on ihmisten kohtaaminen vähintään yhtä tärkeää. Olen helposti lähestyttävä, ja sanon yleensä kaikille, että olen Tuija vaan, Kailaste nauraa. Uuden työhuoneen seinillä komeilevat vielä Juha Hyvärisen jättämät kalajulisteet. Mitään omaa Kailaste ei ole ehtinyt työpisteelleen tuoda.
Isoihinkin saappaisiin on helpompi astua, jos on päässyt hypistelemään niitä etukäteen ja ehtinyt sen jälkeen kasvattaa omiakin jalkojaan.
Tämäntapainen kehnohko kielikuva tulee mieleen Tuija Kailasteen tiestä Rauman uudeksi ympäristönsuojelupäälliköksi. Kailaste aloitti virkaa yli 30 vuotta hoitaneen Juha Hyvärisen seuraajana marraskuun alussa.
Ennen vakkasuomalaista sivupolkua hän oli ehtinyt työskennellä saman miehen alaisuudessa lähes vuosikymmenen.
– Olen ollut onnekas. Juha oli hyvä esimies, ja minulla oli mahdollisuus oppia hänen tapansa hoitaa asioita, Kailaste tunnustaa.
– Mutta kyllä me ajattelemme myös eri tavalla ja olemme eri sukupolvea.
Lähtö oli riski
Raumalle Kailaste siirtyi Laitilan ympäristönsuojelupäällikön virasta, jota hän hoiti kolme ja puoli vuotta. Ennen sitä hän toimi Rauman kaupunkiorganisaatiossa ympäristönsuojeluinsinöörinä.
– Paluu ja työhön solahtaminen oli helppoa. Olin viihtynyt täällä tosi hyvin ja tunsin paljon ihmisiä henkilöstöstä.
Kailaste ei halua vähätellä Laitilan ympäristönsuojeluviran merkitystä, mutta myöntää, että jo sinne lähtiessään hänen ajatuksenaan oli hakea Hyvärisen väistyessä virkaa Raumalta.
– Mutta en tietenkään voinut tietää, tulisinko valituksi. Siksi otin tavallaan riskin.
Vaikka kotiinpaluusta voi puhua työmielessä, niin siviilipuolella kävi päinvastoin – maaseutu- ja hevosihmiseksi tunnustautuva Kailaste nimittäin asuu perheineen Laitilan Padolla.
Erojakin on
Jos aiempi tinki Raumalla oli ympäristöhallinnon peruskoulu, niin Laitilassa Kailaste suoritti eräänlaisen jatkotutkinnon. Sitä varten hän kokee saaneensa Rauman-vuosiltaan hyvän repullisen "työkaluja".
– Täällä ympäristönsuojeluyksikössä on neljä henkeä, mutta Laitilassa tein koko ympäristönsuojelun kenttää yksin. Se oli eräänlainen kokeilu, että pärjäänkö.
Kaupunkien välillä on toki muutakin eroa.
Raumalla on esimerkiksi laaja merialue saaristoineen, kun taas Laitilassa korostuu maatalous. Elinkeinorakenne on muutenkin täysin erilainen.
– Täällä on isoja laitoksia, joiden luvat myöntää aluehallintovirasto (avi) ja niitä valvoo ely-keskus. Laitilassa taas oli paljon kunnan omia lupia, kuten eläinsuojia.
Siksi Vakka-Suomessa korostivat lupapäätökset, kun Raumalla painopiste on lausunnoissa ja asioiden esittelyssä ympäristö- ja lupalautakunnalle. Tässä Kailaste pitää Laitilan-vuosia etuna.
– Koska olin yksin, otin paljon yhteyttä elyyn ja aviin. Siitä opin, millaisella logiikalla ne toimivat sekä sen, miten merkittävää paikallistuntemus on.
Insinöörin logiikalla
Koulutukseltaan Kailaste on ympäristötekniikan insinööri (YAMK). Eräänlainen insinöörin lähestymistapa hänellä on myös ympäristövirkaan.
– Jos on ongelma, haluan ratkaista sen.
Ympäristöpuolella moni asia on lisäksi mitattavissa ja lainsäädännössä tai päätöksissä on selkeitä rajoja, joihin esimerkiksi päästöjä verrataan.
Ympäristönsuojelupäällikön virka on monella tapaa kuntalaisten, yritysten ja kaupunkiorganisaation ristipaineessa. Siinä helpottaa se, että työssä määräävät faktat ja pykälät.
– Tässä työssä ammattitaito tulee lainsäädännön soveltamisesta, ja sen pitää olla puolueetonta, Kailaste sanoo.
Pohjatyö tärkeää
Hän painottaa myös perusteellisen pohjatyön, kuten oleellisten selvitysten merkitystä. Lähtökohta on se, että kaupungin tekemien päätösten tulisi pitää myös silloin, jos niistä tehdään valitus hallinto-oikeuteen.
Tässä helpottaa kulttuurinmuutos, jossa ympäristöluvista pyritään käymään niin sanottuja ennakkoneuvotteluja hakijan, kunnan, avin ja elyn välillä. Lähialueen kuntien ympäristöviranhaltijat vaihtavat tiiviisti ajatuksia ja kokemuksia keskenään.
Joskus eteen tulee kuitenkin asioita, joista ei ole vakiintunutta tulkintaa. Silloin oikeuden kumoava päätös voi olla myös viranhaltjalle hyvä asia, koska se tarjoaa selkänojaa seuraaviin päätöksiin.
– Jos meidän päätöksestämme haluaa tehdä valituksen, kyllä me neuvomme myös siinä.
Kohtaamisia arjessa
Virka on silti muutakin kuin faktoja ja paperia. Toinen puoli ammattitaitoa liittyy kuntalaisten ja yritysten edustajien kohtaamiseen.
Kailasteen mukaan yrityksillä on usein ylimitoitettu käsitys siitä, mitä ympäristölainsäädäntö vaatii ja mitä se maksaa.
Toisaalta esimerkiksi kuntalaisella ja yrityksellä voi olla ympäristölainsäädännön mainitsemasta riittävästä tasosta tai kohtuullisuudesta hyvn erilainen tulkinta.
– Tämä vaatii vuoropuhelua, ja joskus pitää olla konfliktinratkaisijanakin, Kailaste miettii.
– Oma vahvuuteni on ehkä se, että ymmärrän kaikkien sektorien tärkeyden.
"Silloin nostan kädet pystyyn"
Entäpä sitten luottamushenkilöt? Ympäristönsuojelupäällikkö toimii ympäristö- ja lupalautakunnassa esittelijänä ja törmää muutoikin väistämättä paikallispoliitikkojen joskus vahvoihinkin mielipiteisiin.
– Totta kai se on erilaista kuin keskustelu viranhaltijoiden kanssa, Kailaste myöntää.
Lähestymistapaansa hän sanoo samanalaiseksi kuin ympäristönsuojelun "kentälläkin": roolina on tuoda keskusteluun oikeaa tietoa.
– Mutta jos toisella on tosi vahva mielipide, joka ei perustu faktaan, niin silloin nostan kädet pystyyn.
Minkäänlaista painostusta tehdä esimerkiksi elinkeinopoliittisista syistä niin sanotusti mahdollisimman lepsuja päätöksiä tai lausuntoja Kailaste ei ole urallaan kokenut. Jos jonkinlaista painetta tulee, se koskee hänen mukaansa lähinnä aikatauluja.
Kokonaisuus ratkaisee
Tuija Kailaste toimi aiempina Rauman-vuosinaan kaupungin Hinku-yhteyshenkilönä. Laitilassakin hän sai kaupungin tahmeasti alkaneen Hinku-toiminnan lentoon.
Kailaste sanoo, että ilmastotoimissa oleellista on se, että ne läpäisevät koko organisaation.
– Esimerkiksi energiansäästö ei voi olla vain insinöörien tehtävä. Jokaisen arkiset valinnat ja teot työpaikalla ovat myös hyvin tärkeitä, ympäristönsuojelupäällikkö miettii.
Näkemys on Kailasteen kokemuksen mukaan vahvistunut ja laajentumassa yhä selkeämmin myös muuhun ympäristöajatteluun kunnissa.
Syy kumpuaa koronakriisistä ja Venäjän hyökkäysodasta, jotka ovat korostaneet lähiluontoa ja sen roolia esimerkiksi terveydelle.
– Koronan ja sodan vuoksi merkitys ymmärretään entistä paremmin.
Muistutus on myös mahdollisuus
Moni kokee, että muistutusten tai mielipiteiden lähettäminen esimerkiksi käsittelyssä oleviin lupiin on turhaa.
Kaupungin tuore ympäristönsuojelupäällikkö toivoo kuitenkin kuntalaisten lähettävän muistutuksia aktiivisesti, sillä se tuo usein lupakäsittelyyn arvokasta lisätietoa.
– Lähialueen asukkaat ovat yleensä niitä, joilla on hyvä paikallistuntemus lupa-asian käsittelyyn kuuluvasta alueesta. Heidän näkemyksensä on aina tarpeellinen, Tuija Kailaste sanoo.
Hän huomauttaa, että muistutuksen ei tarvitse aina olla hanketta vastustava mielipide. Kailaste kuvaa muistutusta myös mahdollisuudeksi.
– Siinä voi esimerkiksi esittää toiminnanharjoittajalle kysymyksen, joka koskee päästöjen rajoittamista tai esittää muutoksia toiminta-aikoihin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.