Laivanvarustajakodin monet elämät – Marela on historiansa aikana ollut porvariskoti, mutta siellä on asuttu myös vuokralla ja tehty töitä

Rauman museon Marela viettää 40-vuotisjuhlaansa tänä vuonna. Julisteiden kirjo osoittaa, miten paljon näyttelyitä museossa on kuluneiden vuosien aikana ollut, museoamanuenssi Noora Jokinen sanoo. Kuva: Juha Sinisalo

Laivanvarustaja, kauppias ja liikemies Gabriel Granlundin (1819–1901) perheen tarina tunnetaan Marelan asukkaista parhaiten, mutta historiallisessa rakennuksessa on asunut ja työskennellyt paljon muitakin ihmisiä.

– Marela identifioituu nimenomaan Granlundeihin, mutta heidän aikansa on vain pieni osa Marelan historiaa, sanoo Marelan elämät -näyttelyn koonnut museoamanuenssi Noora Jokinen.

Näyttely avautuu museossa tänään perjantaina.

Historian kauniit ja rohkeat

Jokinen nostaa esille Marelan historiasta erityisesti Paqvalinien ajan. Laivanvarustajasuvusta tuli Marelan omistajia 1790-luvun lopulla ja omistus säilyi perheellä vuoteen 1873.

Imperiumin peri Paqvalineilta ruoveteläinen merikapteeni Paul Isak Sallmén naidessaan työnantajansa, kauppias ja laivanvarustaja Carl Adolf Paqvalinin lesken Agathan 1850-luvulla.

Agatha puolestaan oli omaa sukua Illvan, Rauman merkittävimmän laivanvarustajasuvun jälkeläinen. Avioliitto olikin yhdistänyt kaksi mahtisukua.

Mielenkiintoinen saaga sai jatkoa.

– Agathan kuoltua Paul Isak peri suvun aseman ja meni melko nopeasti naimisiin Agathan siskon Amalia Illvanin kanssa.

Kahdessa avioliitossa elettiin kuin nykyajan bonusperheissä, sillä Paul Isakin molemmilla puolisoilla oli lapsia myös edellisten puolisoidensa kanssa.

– Parhaimmillaan lapsia oli kolmesta eri perheestä ja Marelassa asui kymmenen henkilöä.

Sittemmin Paul Isak osti nykyään taidemuseona toimivan Pinnalan ja muutti perheineen sinne.

– Hän hankki omistukseensa myös Vaanin kartanon Eurassa, jonne hän myös myöhemmin muutti.

Yksi aikakausi päättyy

Granlundien perheen ajan traaginen muisto on vanha valokuva viime vuosisadan vaihteesta 13-vuotiaan August-pojan hautajaisista. Hän hukkui uimaretkellä Otanlahdessa.

Rakennuksen yli 160-vuotinen laivanvarustaja- ja porvariomistus päättyi Granlundien vararikkoon viime vuosisadan alussa.

– Syitä vararikkoon oli monia. 1900-luvun alussa laivanrakennus on murroksessa ja pojat eivät olleet isänsä Gabrielin kuoleman jälkeen valmiita astumaan hänen jälkeensä, Noora Jokinen arvelee.

Jälkipolvi oli myös huomattavasti tuhlaavaisempi kuin pihinä tunnettu isä.

Heti isän kuoleman jälkeen rakennusta ryhdyttiinkin laajentamaan nykyiseen kokoonsa.

Vuokralaisten kirjoa

Uusi aika Marelassa alkoi, kun maalta kaupunkiin muuttavat Tobias ja Johanna Kauppi ostivat tontin ja kiinteistön konkurssihuutokapasta ja alkoivat vuokrata päärakennuksesta huoneistoja. Itse he asuttivat vaatimatonta piharakennusta, Jäkäriä.

Kauppien aikana Marelassa asui monenlaisia ihmisiä. Esimerkiksi vuonna 1912 vuokralla olivat entinen senaattori, opettajatar, kauppias, merikapteeni ja työmies perheineen.

Rakennus on tarjonnut myös liiketiloja: siellä ovat pitäneet vastaanottoaan niin lääkäri Juho Kusti Rapola kuin hammaslääkäri Jalmari Pentti. Rakennuksessa on ollut myös asianajo- ja tilitoimisto.

Omistus vaihtui sota-aikana, kun Johanna Kaupin kuollessa kiinteistön ostivat hänen sukulaisensa Eloset.

Marelassa oli aikoinaan myös hammaslääkärin vastaanotto, josta kertoo vanha kalusto. Kuva: Juha Sinisalo

Paljon uutta tietoa

Näyttelyä varten museo on haastatellut Marelassa asuneita ja työskennelleitä henkilöitä.

– Historian aukkoja on saatu paikattua ja uutta tietoa erityisesti rakennuksen myöhemmistä ajoista, Jokinen kertoo.

Arkistolähteistä on selvitetty Marelan asukkaita eri aikoina ja uusia tietoja on saatu kaivettua esiin myös kauempaa historiasta.

Juttua muokattu 13.5. klo 9.40. korjaamalla hammaslääkäri Rapolan nimi oikein.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.