"Yksi ihminen on pieni ratas siinä koneistossa, kun laiva syntyy" – Laivojen rakentaminen oli yhteispeliä, jossa huumorilla oli iso merkitys , todetaan uudessa julkaisussa

Rauman laivanrakennuksen perinneyhdistyksen julkaisu dokumentoi historiaa yli 50 vuoden ajalta.

| Päivitetty

”En ollut laivanrakentaja telakalle tullessani, eikä muutkaan, mutta meistä tuli sellaisia,” toteaa käsinkirjoitetuissa muistelmissaan Rauma-Repolan telakalla työskennellyt Benjamin Hovi. Hovin muistelmat ovat yksi näkökulma Yhteispeliä kuitenkin – Otteita raumalaisen laivanrakennuksen historiasta -julkaisussa.

Rauman laivanrakennuksen perinneyhdistyksen yhteistyössä Rauman merimuseon kanssa julkaisema kirja kertoo laivanrakennuksesta sekä rakentajien että tutkijan näkökulmasta.

Ratas isossa koneistossa

Hovi aloitti oman urakkansa 1947 taaplaamalla märkiä ja raskaita lankkuja ja parruja, joita käytettiin proomujen rakentamiseen. Vakituisesti hän aloitti telakalla 1954. Lopulta vuosia työntekijänä ja työnjohtajana kertyi 30 ja risat.”Minut tulikastettiin melkein joka hommaan, mikä laivanrakennukseen konepuolella liittyi,” Hovi kirjoittaa.Luottamusmiehenä 20 vuotta toiminut Hovi korostaa tiimityötä: ”Yksi ihminen on pieni ratas siinä koneistossa, kun laiva syntyy.”

Yhteistyön nostaa kirjan teemaksi myös perinneyhdistyksen puheenjohtaja Markku Helamaa. Hän teki oman uransa laivan rakennuksessa suunnittelijana Holmingilla ja Finnayardsilla.

– Erimielisyyksistä ja intressiristiriidoista huolimatta esille nousee voimakkaasti juuri yhteispeli, jota ilman laivoja ei olisi saatu aikaiseksi.

Kaupoilla pitkät juuret

Toinen keskeinen kirjan nostama menestystekijä on Helamaan mukaan pitkäjänteisyys.

– Ihmisillä, jotka olivat telakalla töissä, oli pitkä historia siellä yhden tai useamman yrityksen palveluksessa.

Pitkäjänteisyys koskee myös projekteja.

– Laivan rakentamiseen kului se puolitoista, kaksi vuotta, mutta juuret olivat paljon pidemmällä.

Esimerkkinä Helamaa mainitsee Birka Linen Paradisen, joka luovutettiin Rauman telakalta 2004.

– Kontaktit olivat olemassa jo vuosia aiemmin, mutta silloin ei vielä uskottu, että Raumalla pystyttäisiin tekemään sellainen alus.

Huumori yhteisön rakentaja

Telakkayhteisön voimavara oli huumori, jota käsittelee artikkelissaan merimuseon amanuenssi Mikko Aho.Teksti pohjautuu Ahon aiempaan väitöskirjatutkimukseen, jonka lähteenä olivat 2009–2017 tallennetut 121 laivanrakentajan haastattelut ja kertomukset. Perinneyhdistyksen keräämää aineistoa säilytetään merimuseon arkistossa.

Huumori nousi esille lähes jokaisessa haastattelussa.

Telakkahuumoriin, jota viljeltiin sekä työssä että tauolla, kuului veijarihuumori, kepposten tekeminen ja työtovereiden erehdyttäminen. Telakkahuumorista puhutaan yleisesti myönteisenä asiana, mutta jotkut naislaivanrakentajat mainitsevat haastatteluissa esimerkkejä myös tahallisesta kiusaamisesta, joissa he joutuivat huumorin varjolla miespuolisten työntekijöiden pilanteon kohteeksi.

Yhdessä nauraminen nähdään kuitenkin voimaannuttavana kokemuksena, ja Aho kirjoittaa telakkahuumorista laivanrakentajien yhteisön rakentajana.

”RMC:llä vetovastuu”

Katsauksen suomalaisen laivanrakennuksen historiaan pääkaupunkiseudun näkökulmasta tekee kirjassa Mikko Niini, RMC:n hallituksen puheenjohtaja. Hän arvioi Rauman telakan tulevaisuusnäkymiä Turkua paremmiksi ja nostaa RMC:n suomalaisen laivanrakennuksen lippulaivaksi:

– RMC:n pitää ottaa vetovastuu kaikesta siitä, mitä meriklusterissa tapahtuu, sen pitää jaksaa käynnistää erilaisia kehityshankkeita ja soveltaa uutta teknologiaa, Niini kirjoittaa.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut