Pinokarin lampaat eivät pelkää tehdä lähempää tuttavuutta ihmisten kanssa. Mediavierailun kahvihetkeen osallistuivat tämän lampaan lisäksi Metsähallituksen luonnonsuojelun asiantuntija Marko Alakruuvi (oikealla) sekä Rauman kaupungin viheraluepäällikkö Kustaa Elsilä.
Saareen rantautunut venekunta – toimittaja, viheraluepäällikkö ja pari luonnonsuojelun ammattilaista – ei ole moksiskaan, kun neljä lammasta jolkottelee rauhallisesti läpi hakamaalle muodostuneen polun.
No, myönnetään, toimittaja sentään kaivaa kameransa esiin ja räppäisee kuvan.
Mutta lampaiden kohtaaminen on Nurmeksen saaressa aivan tavanomaista. Eikä kovin harvinaistakaan, sillä pelkästään vierailun kohteena olevalla Pinokarin laitumella laiduntaa yli 150 lammasta.
– Täksi kesäksi laitumelle tuotiin 50 emolammasta karitsoineen, joita oli noin 110. Lisäksi saaressa on syntynytkin muutama karitsa, kertoo Metsähallituksen luonnonsuojelun asiantuntija Marko Alakruuvi.
Lampaat voittavat...
Kyseisellä laitumella laiduntajana toimii laitilalainen Sari Vuorre. Nimi on tämän kesän lammasuutisoinnista tuttu: hänen kasvattamiaan lampaita ovat myös Rauman kaupunginpuutarhan vanhalla taimistoalueella laiduntavat "citylampaat".
Lisäksi Nurmeksen saaressa on kaksi muutakin sopimuslaiduntajaa.
Vuorre ei kuitenkaan sairastapauksen vuoksi päässyt mukaan vierailulle Pinokariin.
Mutta kysytäänpä Metsähallituksen väeltä, mitä lampaat Pinokarissa oikein tekevät?
– Laiduntaminen on taloudellisesti paras tapa hoitaa tällaista perinnebiotooppia. Lisäksi se on lampaille itselleen äärimmäisen hyvä asia, sillä ne saavat toteuttaa normaalia laumakäyttäytymistä, sanoo Metsähallituksen luonnonsuojelun asiantuntija Aila Tarvainen.
... ja luonto kiittää
Perinnebiotooppi tarkoittaa lyhyesti sanottuna "ihmisen ja luonnon yhteistyön tulosta", muotoilee Tarvainen.
Esimerkiksi Nurmeksessa luontoa on muokannut saaren pitkä asutushistoria. Pinokarikin on entinen saaristolaistila, jota ympäröivää luontoa on viime vuosina ennallistettu sille mallille, jolla se oli vielä 1900-luvun alkupuoliskolla, kun saaristossa oli asutusta.
– Näillä alueilla on ollut paljon vanhoja peltoja, niittyjä ja hakamaita, jotka ovat päässeet kasvamaan umpeen. Nyt niitä on raivattu auki, kertoo Marko Alakruuvi kävelyretkellä ympärilleen viittoen.
Oman työnsä tekevät lampaat.
– Kun perinnebiotoopit ovat luontotyyppeinä uhanalaistuneet, myös niille ominaiset lajit harvinaistuvat, uhanalaistuvat ja pahimmillaan häviävät. Laiduntaminen on luonnon ja sen monimuotoisuuden hoitamista. Lampaat tekevät täällä jatkuvasti hienoa työtä, josta luonto kiittää, luonnehtii Aila Tarvainen.
Tehokkaita tekijöitä
Rauman kaupungin viheraluepäällikkö Kustaa Elsilä kertoo, että saaristoon haluttaisiin enemmänkin luonnonlaidunnusta. Se vaatii kuitenkin rahaa ja yhteisen tahtotilan.
– Päivärannan puolella laidunnusta on ollut jo pitkään, mutta rahkeet ovat meinanneet tulla vastaan. Tätä Pinokarin aluetta tällaisenaan ei olisi ilman esimerkiksi Rannikko-Life-hanketta, kertoo Elsilä.
Tahtotilaa ja ymmärrystä luonnon monimuotoisuudesta vaaditaan myös laidunyrittäjiltä. Yhteistyö onkin toiminut Raumalla hienosti, Elsilä kiittelee.
Laiduntajien lisäksi kaupungin ympäristönhoitajat tekevät saaristossa töitä luonnon hyväksi.
– Mutta ihmisvoimin ei pystyisi tekemään sitä, mitä lampaat tekevät. Tai pystyisi, mutta ihmisiä pitäisi olla valtava määrä töissä täällä jokaikinen viikko, sanoo Marko Alakruuvi.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.