Lapset tarvitsevat tarinoita ja kertomuksia kasvamisen rakennuspalikoiksi, mutta niiden ei välttämättä aina tarvitse olla kirjallisuudesta.
Tuore Hyppy tarinoihin -kirjanen kannustaa vanhempia löytämään tarinan aiheita kotoa vaikkapa maitopurkin lehmästä, kodin esineistä tai perheen historiasta.
– Vanhemmille ei haluta asettaa paineita. Vaikka ei olisikaan pro-lukemisvalmentaja, ei tunne lastenkirjallisuutta eikä kotona ole kirjoja, lukutaidon eteen voi tehdä paljon. Samalla tavalla kuin kirjallisuudessa, myös ihmisillä on tarinoita kerrottavaan, sanoo kirjasen kehittelytyössä mukana ollut, kirjallisuuskasvatuksen ja lukemisen asiantuntija Juli-Anna Aerila Raumalta.
Vapaasti verkossa ladattavissa olevan kirjasen taustalla on kansainvälinen Open The Door For Reading -hanke, joka pyrkii edistämään lukemista kodeissa ja varhaiskasvatuksessa. Hankkeeseen on osallistuttu myös Suomesta.
Hyppy tarinoihin pyrkii Aerilan mukaan asettumaan juuri niiden perheiden asemaan, joilla ei ole lukumateriaalia kotona ja innostamaan heitä tarinoiden maailmaan.
Oppaassa on ajateltu myös perheitä, joissa ensimmäinen kieli ei ole suomi, ja heidän suomen kielen oppimisen edistämistä. Monikielisten lasten kohdalla kirjallisuudesta kiinnostumisen on havaittu tukevan sekä ensi- että toisen kielen oppimista.
Satukirjahylly Raumalta
Kirjanen esittelee myös hyväksi havaittuja käytäntöjä, joita esimerkiksi Raumalla jo toteutetaan. Yksi niistä on päiväkotien ja koulujen iltasatukirjahyllyt, joista voi lainata kirjan kotiin iltalukemiseksi ja palauttaa aamulla. Idea on raumalaisen opettajan.
– Tähän kirjastot ovat Raumalla lähteneet hyvin mukaan, Aerila sanoo.
Joissain päiväkodissa laatikoita ovat koonneet vanhemmat.
Aerila muistuttaa, että yhtä tärkeää kuin kertomus tai lukeminen, lapselle on yhteinen hetki oman vanhemman kanssa.
– Joku lapsi totesikin, että iltasatu on siksi kiva, kun silloin saa varattua vanhemmat itselleen.
Oppaassa esitellään myös sanattomia kirjoja, jotka ovat suomalaisille vielä melko tuntemattomia.
– Näissä hiljaisissa kirjoissa kuvat kertovat tarinaa ja inspiroivat yhteisiin kertomishetkiin.
Kertomukset ovat lapselle luontainen tapa käsitellä ja oppia asioita sekä muodostaa käsitys omasta itsestä. Aerila korostaakin tarinoiden tärkeyttä lapsen kasvun rakennusaineina.
– Lapsen on tärkeä saada kuulla omasta lapsuudesta, sillä identiteetti rakentuu muistoista, oman elämän kertomuksista.
Moninaisia syitä
Viimeisen PISA-tutkimusten jälkeen Suomessa on kampanjoitu paljon lasten ja nuorten lukemisen edistämiseksi.
– Sen sijaan uusia avauksia perhelukemiseen ja perheisiin on ollut aika vähän. Perheestä saadaan malli lukemiseen ja ne ovat lapsen ensimmäinen lukijayhteisö, Aerila kertoo.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan kolmasosa perheistä on sellaisia, joissa ei lueta. Syyt ovat Aerilan mukaan moninaisia: kaikki eivät ole kasvaneet lukevaan kulttuuriin ja kirjastojärjestelmä voi olla vieras.
– Siihen, miten perheissä sitoudutaan lukemisen edistämiseen, vaikuttavat esimerkiksi vanhempien omat käsitykset. Yllättävän monella vanhemmalla on ollut kielteisiä kokemuksia lukemisesta ja lukivaikeuksia.
Tärkeys tunnistetaan
Aerila on perhelukemisen tutkija ja tietää, että vanhemmat ovat melko yksimielisiä lukemisen tärkeydestä ja tiedostavat, että lapsi tarvitsee lukevan yhteisön. Useat tutkimukset tukevat varhaislapsuuden lukukokemusten merkitystä lukemiseen sitoutumisessa ja lukijaksi kasvamisessa.
– Lukeva yhteisö voi tosin olla myös varhaiskasvatusryhmä, Aerila sanoo.
Kirjallisuushetkien on tutkimuksissa todettu luovan pohjaa lukutaidolle ja koulumenestykselle, mutta lastenkirjallisuuden teemat ja niiden ympärille rakennettu toiminta antavat välineitä myös sosiaalisten- ja tunnetaitojen kasvuun.
– Tällä hetkellä mietitään sitä, miten lukemiseen olisi mahdollista liittää luovaa toimintaa. Luetun näkyväksi tekeminen, esimerkiksi piirtäminen, sitouttaa lukemiseen, Aerila sanoo.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.