Miten Aki Kaurismäen maailmaa kääntyy teatteriksi? Se nähdään Porin teatterissa Tulitikkutehtaan tytössä tästä viikosta lähtien. Pääosaa, Iiris rukkaa esittää Emma Kilpimaa (vas.). Hänen äitiään Miia Lindström.
Aki Kaurismäen työläistrilogian kolmas osa, tarina tulitikkutehtaan Iiris Rukasta siirtyy näyttämölle Porin teatterissa. Dramaturgi-ohjaaja Jarno Kuosa ei ole asialla ensimmäistä kertaa: hän on sovittanut näyttämäteokseksi myös Kaurismäen elokuvan Kauas pilvet karkaavat. Se sai ensi-iltansa Jyväskylän kaupunginteatterissa 2017.
Kaurismäen elokuvista teatterissa on aiemmin nähty myös I Hired a Contract Killer ja Varjoja paratiisissa.
Tulitikkutehtaan tyttö on tarina yksitoikkoista elämää äitinsä ja isäpuolensa nurkissa elävästä aikuisesta Iiriksestä.Kotia leimaa puhumattomuus, jonka keskellä perheen elannosta huolehtiva Iiris pakenee todellisuutta romanttiseen kirjallisuuteen.
Kostonkierre saa alkunsa, kun rakastettu pettää. Samalla Iiris päättää kostaa muillekin, jotka ovat kohdelleet häntä kaltoin.
Tarina, jolla on merkitystä
Näytelmäidea on Jarno Kuosan oma. Hän kaiveli Porin historiaa ja löysi sieltä tiedon tulitikkutehtaasta.
– Sen syvempää yhteyttä teoksella ei Poriin ole.
Tulitikkutehtaan tytössä hän näki tässä ajassa merkityksellisen tarinan, tarinan, jossa on niitä samoja elementtejä, joita ihmiset lukevat tämän päivän rikosuutisista.
Kertomus Iiriksestä tekee hänen mukaansa näkyväksi näihin tapahtumiin johtaneita syy-seuraussuhteita.
Iiriksen hahmossa ohjaajaa viehättää periksiantamattomuus.
– Hän ei uhriudu, vaan kulkee uljaasti kohtaloaan kohti. Hahmossa on tietynlaista määrätietoisuutta, joka on tässä ajassa tärkeää.
Teatterintekijää kiehtoi Tulitikkutehtaan tytössä myös itse prosessi, elokuvan siirtäminen näyttämölle.
– Minua kiinnostaa etsiä uudenlaisia tapoja tehdä teatteria, tutkia näyttämöä ja teatterin kieltä ja sitä, miten miten elokuva kääntyy teatteriksi.
Omassa tulkinnassaan Kuosa kertoo päätyneensä voimakkaaseen kuvalliseen kerrontaan ja elokuvalliseen tapaan leikata kohtauksia.
Kaurismäkeläinen maailma tallella
Kuosa puhuu silti perinteisestä näytelmästä, johon on lisätty visuaalista näyttävyyttä. Ohjaaja on hyödyntänyt myös koreografisuutta, ja esityksessä on mukana muun muassa tanssia.
Tyylilajia ohjaaja kuvaa ”vahvaksi draamaksi, jossa on vahva eettis-moraalinen ja komediallinen ulottuvuus”.
Kaurismäkeläinen maailma on siis pyritty säilyttämään. Kuosa myöntää ottaneensa vaikutteita ohjaajalta, mutta vieneensä esityksen kuitenkin omalle kielelleen.
– Elokuva on omassa ajassaan syntynyt, ja myös näytelmässä näkyy aika, jossa elämme.
– Olen kuitenkin etsinyt sitä sama kaurismäkeläistä oikeudenmukaista ja ihmisiin lämpimästi katsovaa katsetta ja lämmintä huumoria myös näytelmään.
Kaurismäen elokuvat tunnetaan lakonisesta ilmaisustaan ja dialogin niukkuudesta.
– Kaurismäen ajatus on pidetty ilmaisussa mukana, ja tilanteissa on läsnä sama niukkuus, ohjaaja avaa.
Pääosanesittäjä talon ulkopuolelta
Iiristä esittävä Emma Kilpimaa oli Kuosan ”löytö”.
– Tarinalle oli tärkeää, että näyttelijä olisi oikean ikäinen. Teatterin omasta ensemblesta sellaista ei löytynyt.
Kilpimaahan hän otti yhteyttä teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen professorin Elina Knihtilän vinkkaamana. Nuori näyttelijä valmistui viime vuonna teatterikorkeakoulusta. Hänet nähtiin Niklas Lindgrenin ohjaamassa Huonot naiset -elokuvassa, josta näyttelijälle napsahti Näyttelijäliiton vuoden elokuvanäyttelijän palkinto loppuvuodesta 2022.
Näyttelijä oli Kuosalle tosin entuudestaan jo tuttu Kaikki huutaa Dingo -kuunnelmasta. Kuunnelma oli Kuosan ohjaus.
Tulitikkutehtaan tyttö
Kantaesitys saa ensi-iltansa Porin teatterissa 25.1.
Jarno Kuosan dramatisoima ja ohjaama kantaesitys pohjautuu Aki Kaurismäen kirjoittamaan ja ohjaamaan elokuvaan Tulitikkutehtaan tyttö, joka palkittiin mm. Berliinin elokuvajuhlilla sekä kotimaassa neljällä Jussi-palkinnolla.
Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa.
Nimiroolia, tulitikkutehtaan Iiristä esittää vieraileva näyttelijä Emma Kilpimaa. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta viime vuonna. Kilpimaa on nähty myös elokuvassa Huonot naiset.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.