Lillonkarin harmista voi koitua jotain hyvääkin

Unajanlahden bakteerisaastuminen (LS 7.8.) on ikävä asia, mutta sillä voi olla positiivisiakin seurauksia.

Lillonkari toimii yhtenä kohteena uimaveden analyysimenetelmiä kehittävässä tutkimuksessa. Sen tuloksista ja kokemuksista saattavat ennen pitkää hyötyä uimarit ympäri Suomen.

Samalla saattaa vihdoin selvitä, mistä Unajanlahden toistuvassa episodissa on kyse. Tai edes se, mistä ei ole.

Lillonkarin vesinäytteet ovat mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pilottiprojektissa.

Siinä tutkitaan uimaveden laatua, infektioriskejä ja saastelähteitä huomattavasti normaalivalvontaa tarkemmin. Tekniikkakin on uusinta uutta.

– Tutkimuksessa otetaan käyttöön molekyylibiologisia menetelmiä uimarantavesien mikrobiologisen laadun arviointiin, tiivistää sähköpostitse Yhdysvalloista tavoittamamme erikoistutkija Tarja Pitkänen.

Uimaveden laadun seurannassa käytetyt nykymenetelmät ovat sekä hitaita että epätarkkoja. Kielto edellyttää kahta raja-arvot ylittävää näytettä. Nykyisin valvontakäytössä oleva, bakteeriviljelyyn perustuva analyysi kestää useita päiviä.

Uudet molekyylibiologiset menetelmät ovat toista maata. Enterokokkien analyysiaika lyhenisi huimasti.

– Varhain aamulla laboratorioon toimitetuista näytteistä on mahdollista saada tulokset jo iltapäivän aikana rannan täyttyessä uimareista, Pitkänen kertoo.