Olga Green (vas.) ja Aino Laiho ovat kuuroja taiteentekijöitä. Työskenteleminen taiteilijaparina on tuntunut hyvältä valinnalta taiteen kentällä, jossa kaikki muut ovat kuulevia. Rauman taidemuseon verstaassa esillä oleva teoskokonaisuus ottaa vahvasti kantaa.
Maailmat kohtaavat Rauman taidemuseon Lintu ja kala! -kesänäyttelyssä, jonka olemuksen museointendentti ja kuraattori Heta Kaisto kiteyttää siihen, että näyttely ei kategorisoi vaan kerrostuu museon tiloihin moninaisena.
– Taide voi olla monta asiaa kerralla.
Hei kuulevat kuulkaa!
Aino Laihon ja Olga Greenin taide on syntynyt suomalaisille hyvin tutusta olotilasta: vitutuksesta. Taiteilijaparin teoskokonaisuus museon verstaassa kumpuaa turhautumisesta elää kuurona kuulevien maailmassa.
Se on muun muassa vahva kannanotto siihen, että kuuroille on tarjolla liian vähän tulkkauspalveluita. Siitä kertovat seinälle kuurojen saamat tekstiviestit Kelalta.
Teoskokonaisuus syntyi taiteilijaresidenssissä Haaparannalla ja on toista kertaa esillä. Taide on kaksikolle tapa vaikuttaa:
Yksinomaan kritiikistä ei ole kyse, teosten työstäminen on ollut Laiholle ja Greenille myös terapiaa, stressinpoistoa ja halu näyttää, että kuurous on ok.
– Yhteiskunnan rakenteet ovat tehneet kuuroudesta vamman, eivät kuurot, Green sanoo.
– Kuuroilla on vahva identiteetti ja tiivis yhteisö, se ei ole vammaisyhteisö, vaan kieli- ja kulttuuriyhteisö, korostaa Laiho.
Green on itseoppinut taiteilija, Laiho puolestaan koulutukseltaan muotoilija.
Elis Sinistö on yksi niistä ITE-taiteilijoista, joka nostetaan esille kesänäyttelyssä. Hänen elämäänsä on dokumentoinut valokuvaaja, elokuvaaja ja kuvataiteilija Veli Granö, joka alkoi tutkia omaehtoisia taiteentekijöitä jo 1980-luvulla.
ITE-taiteen isoja nimiä
Nykytaiteen ohella nostetaan esille vahvasti nykykansantaiteen isoja nimiä. Kuhmut ja kuprut saavat näkyä, sanoo kuraattori Heta Kaisto.
– ITE-taiteeseen liittyy usein valtava positiivisuuden korostaminen, ja onkin ihana päästä näyttämään myös niitä säröjä ja jännitteitä, joita ITE-taiteeseen, kuten muuhunkin taiteeseen liittyy.
Vanhaa ITE-taiteilijoiden kaartia edustavat Elis Sinistö (1912–2004), vuoden ITE-taiteilijaksi valittu kauhajokelainen Alpo Koivumäki (1939–2023) sekä Parikkalan patsaspuistosta tunnettu Veijo Rönkkönen (1944–2010).
Sinistön elämänkaarta esitellään laajassa installaatiossa. Vieraanvarainen taidepersoona eleli metsässä rakentamassaan Villa Mehussa Kirkkonummella. Hänen elämäänsä on dokumentoinut valokuvaaja, elokuvaaja ja kuvataiteilija Veli Granö, joka alkoi tutkia omaehtoisia taiteentekijöitä jo 1980-luvulla.
Granön Sinistöstä ottamassa valokuvasarjassa ilmeikäs malli on joka kuvassa erilainen.
Granö on tallentanut myös Rönkkösen elämää. Näyttelyä varten hän löysi sattumalta arkistoistaan videonauhan, jossa taiteilija kertoo joogapuistonsa synnystä. Näyttelyssä on esillä myös kaksoisvalotuksella tehty omakuvasarja.
– Rönkkösen kasvutarina ja kypsyminen ihmisenä näkyy hyvin veistospuistossa. Homoseksuaalina hän kamppaili koko ikänsä identiteettinsä kanssa, Granö kertoo.
Kauhajokelainen ITE-taiteilija Alpo Koivumäki ei ehtinyt nähdä näyttelyä, sillä hän kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen toukokuussa. Loviisa Kautiainen on ollut kirjoittamassa taiteilijan elämäkertaa.
Koivumäen muistolle
Alpo Koivumäen taideympäristö oli oma veistospuisto, Alpon savanni Kauhajoella. Hän aloitti taiteilijanuransa eläkeiän kynnyksellä ja ehti luoda 30 vuotta kestäneen uran taiteilijana. Koivumäki menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen toukokuussa.
– Olemme kiitollisia, että ehdimme tehdä tätä näyttelyä pitkälle yhdessä Alpon kanssa, vaikka hän ei ehtinyt nähdä sitä valmiina. Näyttelyssä tehdään kunniaa hänen elämäntyölleen taiteilijana, Kaisto sanoo.
Hänen eläinhahmojaan on Pinnalan pihassa.
Naiseus on keskeistä Veera Kopsalan puureliefeissä.
Taiteet kohtaavat tanssivideolla
Nykytaide kommunikoi ITE-taiteen kanssa Veera Kopsalan, Siiri Kortelaisen ja Menni Renvallin muodostaman työryhmän videolla, joka on kuvattu Elis Sinistön Villa Mehussa.
Kopsala tekee myös kuvataidetta. Materiaalina on puu ja työvälineinä moottorisaha ja rälläkkä. Niillä ovat syntyneet näyttelyn värikkäät naisreliefit.
– Olen kuvataiteilijana vasta alussa. Puu oli alun perin läsnä näyttämöllä ja aloin miettiä, voisinko veistää sitä itse, myös tanssijana ja teatteriohjaajana työskentelevä Kopsala sanoo.
Hän kertoo kaiken taiteen tekemisensä kietoutuvan saman, itse tehdyn maailman ympärille. Teoksissaan hän kuvaa itseään.
– Tekeminen lähtökohta on naisen ruumis, joka saa olla kaikenlainen ja tuntea moninaisia asioita.
Uusia ITE-taiteen tekijöitä näyttelyssä edustaa Juha Pesonen, jolta on esillä potretteja. Niitä hän kutsuu sisäisiksi omakuviksi, jotka kuvaavat ihmisen sisimmän ja ulkomaailman väliin jäävää aluetta.
– Ei välttämättä minun vaan keiden tahansa. Taide on minulle tapa käsitellä eri asioita ja tunteita.
Juha Pesonen on ITE-taiteen tekijä, joka kuvaa kasvokuvissaan ihmisen sisimmän ja ulkomaailman väliin jäävää aluetta.
Taidemuseon näyttely laajenee myös kaupunkitilaan. Jori-Tapio Kalliolan Lintu ja kala -veistos sijaitsee puistossa taidemuseon lähellä.
"Taide voi myös kuolla"
Näyttelyyn valmistui tilausteoksia. Yksi niistä on raumalaislähtöisen Jori Tapio Kalliolan Lintu ja kala!, joka löytyy kivenheiton päästä Orellin puistosta. Se on vuoden 2021 ITE-taiteilijan tunnistettavaa tyyliä: irvokkaan näköinen siivellinen puuveistos, joka on ammuttu alas. Nuolet ovat lävistäneet veistoksen, joka on sekä mies että nainen.
Taiteilija otti poikkeuksellisesti tilaustyön vastaan.
– Museo antoi vapaat kädet toteutukseen ja aihe ruokki mielikuvitustani.
Veistos on Kalliolan mukaan kuva siitä, miten yhteiskunta repii alas ja tuomitsee sellaisen, joka ei sovi yleiseen kuvaan.
Puun alla olevan veistoksen käteen hän on tuonut syötävää linnuille.
– Ilkivalta on riski, mutta Vanhan Rauman ympäristössä sitä ei kovin paljon ole. Toisaalta olen sinut sen kanssa, jos veistokselle tapahtuu jotain. Taide voi myös kuolla ja maatua.
Juttua muokattu 9.6. klo 21.45. korjaamalla Veijo Rönkkösen nimi oikein.
Lintu ja kala! -näyttely Rauman taidemuseossa.
Avautuu yleisölle lauantaina 10.6. Se on esillä 29.10. saakka.
Näyttelyn kuraattoritiimin ovat muodostaneet museointendentti Heta Kaisto ja kuraattori Elina Vuorimies sekä Maaseudun Sivistysliiton kulttuurituottaja Raija Kallioinen ja kulttuurijohtaja Helka Ketonen.
Laaja katselmus käsittää 18 taiteilijaa tai työryhmää.
Näyttelyn taiteilijat ovat Elina Ansary (USA), Veli Granö, Paul Gustafsson, Tuula Huusko, Jan Kaila, Jori Tapio Kalliola, Alpo Koivumäki, Veera Kopsala, Aino Laiho & Olga Green, Chris Marker (FR), Jussi Nykänen, Juha Pesonen, Erkki Pirtola, Veijo Rönkkönen, Elis Sinistö, Kaarina Staudinger-Loppukaarre, K. Tschährä ja Artur Zmijewski (PL).
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.